Järven jäällä 2.3.2010
Tällä kertaa oli kamerakin matkassa.
Vois väittää, että keli oli suhteellisen raskas. Kun lumikenkä upposi yli, niin mentiin laakista puolen säären syvyyteen ja pohja oli aivan vetinen. Koirakin oli hiljakseen, kun kotiin saavuttiin ja huiputkin näemmä on jääneet pienemmiksi, kuin viime kerralla. Keskinopeus nyt kuitenkin ihan mukava. Hakuhommia harjoiteltiin hivenen ja loppuvaiheessa edestakaisin lönköttelyä uraa pitkin. Tuulen suunta oli lipulla merkitystä lähtöpaikasta hivenen vasemmalla sivulla edetä, eli lähes vastaiseen päästiin aloittamaan. Pitää vähän lyhentää lenkkiä, ettei opi säästelemään. Dataloggerikin toimi nyt edestakaisin, eli ihan bueno.
Muutama räpsy reissusta:
Loggeri teki temput…
Jaahas, kävästiin tuossa sitten vetisellä Kankarisveden jäällä hivenen juoksuttelemassa. Omituista loggerin toiminnassa oli se, että paluujälkeä ei ole piirretty ollenkaan, vaikkakin kone oli vielä autolle palatessa päällä. Olisikohan joku asetushomma ? Sumu teki iloisia lenkkejä sinne tänne tuossakin, itseasiassa päästiin vastatuuleen tulemaan ja hivenen harjoiteltiin haun poikastakin. Eli parhaat piirrot puuttuu kokonaan !
Kuitenkin, näemmä 52km/h on koiruuden max. nopeus tuollaisessa omatoimisessa lönköttelyssä. Väliin mentiin korvia myöten hangessa, enimmäkseen kuitenkin polvitaivesyvyisessä lumipeitteessä. Tietenkin ohessa piti hivenen seisoa->urista->haukkua verkonmerkiksi jätetylle puunkarahkalle. Humoristista, mutta niin Sumumaista touhua =)
Kamera oli kotona, joten saatte tyytyä pelkästään loggerin piirtämään karttaan:
14.2.2010 1h20min lenkki umpisessa
Taas kun kelit ja aikataulut sallii, niin käväisimme lumikenkäreissulla. Googlen kartta tekee ikävästi juuri tuossa ’sumennuksen’, eikä kunnollista sateliittinäkymää saa. Pitää siirtyä alue nro. 2:lle, josta saa tarkempaakin kuvaa. Näyttää olevan googlen boikotissa em. asiassa muutoinkin tämä Jämsä-Jämsänkoski alue.
Tässä siis kuljettu reissu:
Kuljimme metsä-autotien pohjaa aluksi ja siinä oli jokunen muukin jolkotellut. Koiran kulku hivenen sen mukaan, eli ei sekään aivan suotta umpihangessa juoksentele. Tuo alapään lenkura sitten ihan totaalisen umpista ja heti ‘haku’ avautuu eri tavalla, kun ei ole vähälumista uraa juoksettavaksi. Koville joutui koira, kuten äijäkin. Väliin mentiin munaskuja myöten lumikengilläkin ja koira kahlas kyllä aivan ryömien eteenpäin. Silti keskinopeus nousi yllättävän hyväksi. Koira juoksi koko lenkin vatsaa raapivan ja reilusti säkäkorkeuden ylittävän lumen raskaudessa. Kyllä tästä kunto kohotetaan syksyksi sellaiselle tasolle, ettei se ainakaan siitä jää kiinni. Lintuja näimme tasan 2kpl, yhden teeren ja yhden pyyn. Kummallekkaan Sumu ei oikein seisontoja saanut, vaikka kovasti yritti. Muutama höntsäkuva tähän alle:
3.-5.2.2010 Moskova - Nizhny Novgorod
Pienen pieni reissu taas Venäjän puolelle on takana ja tapahtumia riitti mainitsemiseksi asti. Ensinnäkin kaikkein mukavin tilanne alkoi hivenen ennen Kirkkonummen liittymää, kun auton konehuoneesta kuului rapsahdus ja akunkuva ilmestyi mittaristoon. Eli siis remmi poikki ja 118:n kautta pikapikaa huoltoliikkeen etsintään. Jätin auton Nurmijärven Toyotan huoltoon ja sovittiin, että haen perjantaina tai lauantaina. Taksi siihen paikalle ja kohti lentokenttää. Siinä vasta välähti mieleen, että mun paluulentohan on klo 21.30 perillä, eli mites hitto mä saan perjantaina avaimet. Noh taksikuski oli ERITTÄIN AVULIAS ja sanoi, että kyllä hän sen voi noutaa/maksaa ja tulee sitten hakemaan minut kentältä ja käyttää automaatin kautta, niin maksan sitten takaisin. Uskomattoman hienoa palvelua tältä osin palvelualan ammattilainen.
Ei muuta kuin lentokoneeseen ja kohti Moskovaa. Siinä asemalla samalla kyydillä tuli Honkatalojen myyjä suomesta matkaan. Perille saavuttiin illansuussa ja siellä oli kuski odottelemassa. Ajelimme hetken matkan kohti Aerostar Hotellia ja Timofeillä oli vielä jääharjoitukset illalle ZSKA:n hallissa. Lähdin sitten joutessani matkaan ja join kahvit alakerran kahviossa. Edellisen yön kun oli ollut töissä, niin ei tuo rytmi hetkessä palautunut, vaan unen päästä sain kiinni joskus klo 02-03:en välillä. Torstaina klo 06 ylös ja 7:ltä lähdettiin kohti lentoasemaa ja Nizhni Novgorodia. Tässä kokonaispiirto, jotta pysytte suunnilleen kartalla, missä tuo Nizhny sijaitsee:
Perillä meitä odotti talonomistajan auto ja kuski. Tuli siinä testattua S500 4Matic mersun takapenkin hierontalaite, ihan mukavasti istumisesta puutuneita paikkoja avasi. Kävimme syömässä, seurassamme joku paikallishallinon ministeri (Timofein tuttu) ja sitten menimme talonomistajan toimistolla pyörähtämään. Kaffeen jälkeen tapasimme ko. herran ja lähdimme kohti hänen helikopterikenttäänsä. Hekolla sitten talolle, siitä tässä alla piirto GPS-palikasta:
Paluu sitten tapahtui enemmän totuttuun kaavaan menne, eli Touranilla lentokentällä ja Boeingilla takaisin Moskovaan. Perillä oli about klo 01. ja siitä pari tuntia meni silmitellessä, ennen uneen vaipumista. Aamusella heräsin klo 9.30 ja aamupalan kautta hotellihuoneen luovutukseen. Lähdimme liikkeelle klo 11. paikallista aikaa ja ao. kartasta voi tuon päivän ajelut nähdä. Itse talosta laittelen kuvia myöhemmin, kun teen uutta portfoliota tuonne etusivulle. Honkatalot varmaankin julkaisee nämä sivullaan melko pian, sekä facebookissa myös. Tässä alla tuo punainen on perjantain ajelut ja vihreä torstai illan hotellille paluu. Osa punaisesta puuttuu, mutta se kulkee tuon vihreän reitin kanssa samoja teitä.
Helsinki-Vantaalle saavuttiin jotakuinkin ajoissa, vaikkakin kuljettaja kertoi lähtöajan olevan juuri nyt, kun koneesta vasta purettiin matkalaukkuja Moskovan päässä. Taksikin oli paikalla kokolailla kuin taiottuna, kerkesin juuri yhden kessun poltella ja lähdimme noutamaan autoa. Kotiin saavuin klo 02.00 lauantain puolella. Voisin väittää, ettei kauaa tarvinnut tyynyn päätä painaa, kun uni tuli. Kuten yltä voi lukea, on näistä reissuista kuitenkin se todellinen eksotiikka kaukana. Ei siellä kerkiä paljoa iltarientoihin tai maisemien katseluihin, jollei niitä tuijottele auton ikkunasta. Kuvia otin tasan 1:n, mitä ei asiakas ole tilannut. Se on näkymä hotellin ikkunasta Moskovassa G10:llä näpsäistynä:
GPS dataloggerin toiminta lenkityksellä.
Hintahan kapistuksella oli halpa, mutta toiminta hivenen vinossa myös. Alla on kahdella eri julkaisutavalla karttaa ja ongelma näemmä on, ettei Googlessa ole riittävän tarkkaa sateliittikuvaa tältä alueelta. Lisäksi Datalogger on sellaisen 20m väärässä tuossa kulussa.
Otetaan ensin googlemapsin kartta-näkymästä:
Sitten toinen kuva samaisen palvelun satelliittinäkymästä.
Keli oli raskas ja jos tuo loggeri nyt yhtään pitää paikkaansa, niin Sumu juoksi 4.3km 43min aikana. Maksiminopeus on ollut 30km/h ja keskinopeus 6km/h. En ole aivan 100varma tämän oikeellisuudesta. Ensin menimme ihan umpisessa, jossa hanki ylettyi koiran säkään asti. ‘Jänisloikkaa’ eteenpäin. Loggerin virhe on se, että se näyttää pienen vääryyden molemmissa kartoissa. Kuljimme tuonne metsä-autotielle ja sitten tietä myöten takaisin. Lisäksi auto jätettiin starttipisteestä hivenen alaspäin, risteyksen toiselle puolen. Olisikohan virhe joku 20-25m.
Tähän sitten pari kuvaa Sumusta ko. lenkillä..
Toiseksi alimmaisessa kuvassa tuo hangen syvyys on parhaiten näkyvissä. Lopputulema Dataloggerista, tulen varmaan käyttämään toistaiseksi jatkossakin, mutta kovin tarkkahan tuo ei ole. Luotettavuus nopeuksissa on kanssa niin ja näin, mutta muutoin ihan buenon helppo kapistus.
Lenkityksen seurantaa
Nonniin, monesti sitä mietitään että minkälaisia matkoja se koira kulkee maastossa. On puhuttu haun aikana 4-5x se mitä mies kävelee, jopa isommistakin kertoimista. Itseäni tuo on aina mietityttänyt ja jonkin verran tekniikkaorientoituneena päätin ottaa asiasta selvää. Kohdalle osui Ventus G730 GPS-Datalogger verkkokaupasta, eikä hintakaan ollut paha. Nyt loggeri kaulapantoineen on ompelijalla ja maanantaina sitä pitäisi päästä testaamaan. Ompelijan tehtäväksi jää tehdä pussukka, jossa tuo vajaan puolikkaan tulitikkuaskin kokoinen GPS-loggeri kulkee koiran matkassa.
Sumun kulun nyt suunnilleen tietää, mutta kohta siitä on tarkempi varmuus. Aika paljon juoksetan sitä kuitenkin peitteisessä maastossa ja hetkittäin se on poissa näköpiiristä muutaman minuutin aikoja. Suunta missä koira kulkee on kokolailla selvillä, mutta se miten kaukana se käy ja minkälaista kiemuraa näkymättömissä tekee, on arvoitus.
Itse tuli jonkinlaista treenipäiväkirjaa pidettyä, joten miksi en sitä pitäisi koiralle ? Garmin eTrex itselle taskuun ja oma matka on selvillä, sekä dataloggerin ansiosta kohta myös koiran kulkema reitti Googlen mapsin kartalle piirrettynä. Palikka itsessään on melko simppeli. On/Off kytkin ja 1 valo, joka vilkahtaa aina tallennuksen yhteydessä. Ohjelmistosta voi säätää tallennuspisteiden taajuuden yms. asioita, eli pitäisi toimia tähän tarkoitukseen. Säädän sen aluksi ottamaan tallennuksen 1s tai 1m kuljetun matkan aikana, joten piirrosta pitäisi tulla suht’ tarkka. Maanantaina tai tiistaina koetetaan ensimmäistä treenipäiväkirjan sivua tässä blogissa ja jos isännällä virtaa riittää, niin uppaan joka lenkin jälkeen karttoja näkyville.
‘Shar-Pointteri’ 12.1.2010
12.1 aamulla Sumu sai omituisen allergiakohtauksen. Tietoa siitä ei edelleenkään ole, mistä moinen johtui. Epäilyksen alla on työhansikas, jossa on mm. kromia nahkaa suojelevassa ‘talkissa’. Noh, sitten ollaan molemmat samaiselle aineelle allergisia, mikäli noin on. Reaktio tosin oli aika viivästynyt, sillä hanskan silppuamisesta oli kulunut reilu päivä ja en tiedä söikö se koko hanskan vai osan vaan. Mene ja tiedä, tässä verrokkikuvat 12.1. ja 13.1 jolloin olitiin jo kortisonipiikki saatu ja naamataulu suht’ normaalissa kuosissa.
“Shar-Pointteri”:
Pointteri:
Molemmat kuvat räpsästy Canon G10:llä ISO1600 asetuksella ja fillisalmaa kylmästi päin näköä.
Sitten tuo em. onnettomuus tapahtui ja Sumu on saanut totutella olemaan ainoa koiruus. Kyllähän sekin on Rheaa etsinyt, varovasti tulee lenkiltä ovesta sisälle tutkien vastaanottajan mielentilaa jne. Nyttemmin tullaan jo ihan ‘jihaa’-periaatteella sisään, eli vastaantulija on unohdettu. Ruokaa se lähinnä näykki ensimmäisen 3 päivän ajan, eikä meinannut kuppi tyhjetyä millään. Nyt ollaan jo palattu arkeen ja se ahmitaan muitta mutkitta tyhjäksi.
Kävimme tuossa myös lenkillä, kun leudompi pakkaskeli salli. Onhan mukava kävellä lumikengillä ja niin se tuntuu Sumukin juoksentelusta nauttivan. Oikeastaan ainoa ongelma tuntuu olevan hyvin esillä olevat ‘kulkuset’ ja niihin kun hangessa juoksentelu tuntuu ottavan. En tiedä onko koirille tarkoitettuja pallisuojia olemassa, mutta osaksi siksi rajoittelen maksimipakkasia tuonne -10°C paikkeille. Alle -15°C pakkasissa en juoksuttele ollenkaan, mutta kovilla kelkkaurilla tuossa -8°C-15°C välillä.
Jotta Blogi muodostuisi enemmän dataa sisältäväksi, niin tilasin Sumulle GPS-palikan verkkokaupasta. Tuosta pitäisi pystyä se päivän juoksumatka piirtämään Googlemapsin kartalle, mutta 35€ laitteista ei aina tiedä. Näemme nyt, kun posti tuon kiikuttaa ja sen koiran liiviin/kaulapantaan saa aseteltua. Sen verran insinööriluonne kuitenkin olen, että tällaiset ‘ihan kiva tietää’ asiat kiinnostavat.
Vihdoin alkaa oma suru olemaan sen verran ohi, että pystyy käsittelemään tuolta viimeiseksi lenkiksi jääneeltä reissulta sen viimeisen otetun kuvan Rheasta. Pistetään se nyt tähän stoorin lopuksi:
Rhea 22.6.2001 - 14.1.2010 R.I.P
Toissapäiväisen lenkin päätös ei todellakaan ollut kovin iloinen. Rhea loukkasi jalkansa heti 10min juoksun jälkeen ja tänään kävimme lääkärissä. Oikeasta takajalasta ristisiteet poikki ja hivenen muutakin vauriota polvessa. Kävin ensin Korpilahdella ja siitä sitten välittömästi Keski-Suomen Eläinklinikalle. Siellä kuvauksien jälkeen päätin laskea Rhean ikuiseen lepoon. Ei ollut helpoin ratkaisu ja kyynel jos toinenkin on poskelle vierähtänyt.
Mieleen jää ne useat hienot hetket, yhteiset lenkit, reissut ja saaliit. Lähes kaiken koimme, mutta ennenaikaisesti päättynyt elo jättää hienot muistot ikuisiksi ajoiksi.
Ensimmäistä omaa koiraansa Rhea kaipaamaan jää isäntä ja metsäkaverit.
R.I.P
Vuosi 2009 paketissa
Sivuston statistiikkaa ja pieniä hajatelmia vuoden varrelta.
Aloitetaan puhtaalla datalla.
Eli kuukaisittaiset kävijät listattuna. Kuva ladattu tässä 31.12.2009, joten se melko varmasti pitää kokolailla paikkaansa. Tuo kesäkuun kävijämäärä voi selvittyä pitkälti Himosfestivalin kuvilla, sekä jonkin verran talojen kuvauksilla. Lisäksi blogi on pykätty pystyyn 17.6.2009 ja sekin nostaa selkeästi tilastoja.
Mistä maista kävijät sitten pääasiassa tulevat, selvinnee seuraavasta:
Eli pitkälti kotomaispainotteisesti tämäkin kulkee. Joitakin hassuja USA:sta EU-alueelta ja Venäjältä. Luulen, että nämä selittyy enimmäkseen Honkatalojen (Polar Life Haus) kuvauksilla ja sitä kautta tulleella trafiikilla. USA:n porukka varmaan on enimmäkseen linkittäytynyt DeviantArtin ja Facebookin kautta.
Itseasiassa suorat linkkilistat, millä sivulle on tultu näkyy tästä alta:
Hivenen hakusanoista millä sivulle on ‘googlettamalla’ linkittäydytty, kun nekin on tuossa listattu:
Awstat antaa kyllä kaikenlaista mielenkiintoista dataa. Vuorokaudenajat, milloin sivustolle on tultu löytyy myös, eli aika iltapainotteista materiaalia on tämän sivuton kävijöille tarjottu:
Sitten vielä koko vuoden kävijöiden yhteenveto:
Mitä muuta sitten on tapahtunut vuonna 2009 ?
Ehkä tärkein yksittäinen tapahtuma löytyy uuden koiran hankinnan puitteista. Tawastian Sumu saapui kotiin tiistaina 5.5.2009. Kävimme koiran hakemassa Rhean kanssa kahdestaan, jotta käryt olisivat vanhemmalle koiralle tutut ennen varsinaista kuonokkain kohtaamista. Ilta sujahtikin ihan hienosti, hivenen jäykistelyä ja homma oli sitten leikkiä vajaa. Tässä vielä kuva Sumun ensimmäisen illan nukahtamisvaiheesta.
Sumu on jo koossa ohittanut Rhean, joten yhtä lutusia kuvia ei enää ole tarjolla.
Kuvausrintamalla oli hivenen vuotta aiempaa hiljaisempi kesä, mitä nyt ulkomaan reissuja tuli parikin kappaletta. Sveitsissä käväisin ja Pietari-Moskva linjalla. Suurin työllistäjä tuolla puolen on edelleenkin Honkatalot ja minulle se passaa varsin loistavasti. Joitakin häitä ja muutamia henkilökuvauksia tuli tuossa ohessa suoritettua. Lisäksi molemmat body- ja fitnesstapahtumat pakkotoistolle tallennettuna, kuten tavaksi on tullut. Näitä kisojen kuvaamisia voi enimmäkseen sanoa harrastekuvaamiseksi.
Kamerakalusto vaihtui Canonista Nikoniin ja vanhemmissa viesteissä onkin turinaa siitä riittämiin. Varsin tyytyväinen olen vaihdokseen ollut, joten ei siitä sen enempiä.
Metsästyshommat hoideltiin taas vanhaan malliin, Kuusamo-Vuostimo linjalla 10.9 alkaen ja sitten lokakuun loppupuolella vielä viikko Ruotsin Sattajärvellä. Molemmista näistä reissuista löytyykin turinaa aiemmista viesteistä.
Mitä tässä enempää, vajaa 6h vielä vuotta 2009 jäljellä ja silleen.
Hyvää vuotta 2010 kaikille tasapuolisesti !
No commentsEsitteitä Euroopan reissun kuvauksista
Jahas, jälleen on julkaistu muutama kuva taloesitteissä, tällä kertaa Euroopan Saksankielisille markkinoille suunnattuna. Polar Life Haus on siis Honkatalojen euroopan päässä toimiva myyntinimike. Nyt esitteisiin painettuja kuvia on kuvattu vuosi sitten kesällä, sekä menneenä suvena. Polar Life Hausin esitteen voit ladata pdf:nä tästä
Kanteen on päässyt Sveitsiläinen talo, jonka kävin kuvaamassa kesän aikana. Sisäsivuilta löytyy lukemattomia hienoja puurakenteisia taloja Ranskasta, Saksasta, Itävallasta, Suomesta kuin Venäjältäkin.
Skandinaavista desingniä edustaa +Talot. Myös tässä esitteessä on joitakin kuvia, Suomesta kuvattuna enimmäkseen. Myös tämän esitteen löydät pdf:nä tästä
1 comment