tlp.fi

Niin, on nyt ryyhelletty Vuostimossa, Kittilässä ja Kalmakaltiossa koiran kanssa ja saatu ihan kivoja tuloksia aikaan. Kuuman linnun noudossa edetään ja riekkokin alkaa pysymään seisonnalla. Lisäksi on hivenen päästy säestelemäänkin, tosin alkutekijöisään tietenkin.

Palasimme Sumun kanssa Kalmakaltiosta tiistaina ja jo heti lauantaina meillä oli kenttäkoe Lapualla. Vuorossa oli tänään nimittäin Point to Point, eli Pointtereiden keskinäinen jalostuskatselmus/koe. Ikävä kyllä parin hakuerän jälkeen oli egipagemme tehnyt työnsä tältä päivää ja siirryimme lehtereille katsomaan parempien koirien esityksiä. Aina ei voi voittaa, vaikka arvonta antoikin jälleen starttinumeroksi 1:en. Ikävä, ettei se seurannut kentällä laatuarvosteluna =)

Point to Pointissa näki kyllä kivasti sitä parhammiston Pointteriklaania, mitä tässä maassa on. Puutteena oikeastaan voittajaluokan Ekipage Mikael Grahn & Tawastian Toivo ja paletti olisi ollut kokolailla täydellinen. Kuitenkin päivän pelasti Ekipage Petteri Granlund & Av Rabbelung Napoleon ottamalla AVO1 tuloksen. Em. Ekipage otti jo aamupäivällä 1. lintutyön peltopyille, mutta siitä ei pudotusta saatu aikaiseksi, kenttäoloista johtuen… tai ainakin näin saimme kuulla tuomarin kritiikistä. Koira kyllä hoiteli peltopyyt oppikirjamaisen riistatyön saattelemana, mutta Lapuan leveähkön kanavan takia ei pudotusetäisyydelle ohjaaja päässyt.

Kuitenkin tähän olisi kuvia laitettavissa 1001, mutta koska voittajaluokkaan nouseminen peltokokeissa ei ole ollut kovin tiivistä viime aikoina, laitan Petterin ja Napen potretin esille, sillä tämän ‘jalustapaikan’ he vähintään tänään ansaitsivat, upeasti suoritetun päivän päätteeksi.

No comments

Työt on palkittu ja tuomarin sanoin “virkamiesmäinen suoritus, ei oikein esittänyt mitään erikoista, muttei tehnyt virheitäkään” Tawastian Sumu hävisi finaalierässä veljelleen Tawastian Sisulle linnut ja sijoittui Kanakoirakerhon Kultamaljakilpailussa toiseksi !

Voittajana ja tittelin KM-2010 selkeästi ansainnut Ekipage Antti Keskikangas/ Tawastian Sisu:

Koko tulosluettelo:

1. pu Tawastian Sisu, om. Antti Keskikangas , kasv. Marikki Forell

2. pu Tawastian Sumu, om. Timo Laaksonen, kasv. Marikki Forell

3. isu Ailigaslammen Aatu, om. Petteri Valle, ohj. Jarmo Helander, kasv. Katariina Roiha

4. pn Hirvasvuopion Eve, om. Juhani Toivakka, kasv. Ville Kortenemi

5. pu Hirvasvuopion Epo, om. Hannu Teppo, kasv. Ville Korteniemi

Minkäs sille mahtaa, hyvä hakija ja viimeisissä erissä linnutkin löytänyt Tawastian Sumu matkaa sunnuntaina Kultamaljan finaaliin. Ei ehkä koskaan aiemmin ole pulssi lyönyt 160rpm pylvääseen nojatessa, kuin tuomarin kommenttia kuunnelleessa… oli finaalihomma aika täpärällä kuitenkin =)

Muutoinkin on sisaruskatraalla mennyt melkoisen hyvin näissä karkeloissa. 3 Ekipagea starttasi karsintoihin ja kolme matkaa finaaleihin. Jokaiselle onnea ja menestystä, tosin tietenkin pistämme kaikkemme kampoihin mitalisijoista…

Paljon on tapahtunut välissä, on kuvattu kaikkea.. touhuttu koiran kanssa, muttei suinkaan päivitelty blogia. Kuten varmaan sitä odottaneet ovat huomanneet. Pitää kuvaustoihuista hivenen kertoa, kun jälleen pääsee siihen vauhtiin. On tullut sillä saralla uusia yhteistyökuvioita jne. mutta niistä tosiaan myöhemmin.

Eilinen päivä oli melkoinen vedenjakaja koiran ja kanakoiramiehen elämässä. Sumu napsasi Ilmajoen pelloilta NUO1 palkinnon ja oli tuomariarvostelussa kisan paras koira. Ei voi koekäytöt paljon paremmin lähteä liikkeelle.

Ilmajoen kisan tuomari ja palkitut:

Kilpailun tulokset:

1. PU Tawastian Sumu NUO1, O. Timo Laaksonen

2. ISN Aalina NUO1, O. Seppo Urpilainen

3. ESN Östgystens Tara NUO 3, O. Matti Bäcklund

Tuomari: Ari Mäkelä

Nyt suuntaamme Sumun kanssa kohti uusia haasteita, eli peltopyymaastoja harjoittelun muodossa ja sitten perjantaina Kultamaljan karsintaan. Sitten onkin peli selvä, eli käydäänkö vielä nuorten kokeissa ja pääseekö Nordic Pointer Matchiin edustamaan suomea NUO-luokkaan. Hyvältä näyttää tähän mennessä se mahdollisuus. Matkaamme Kultamaljan jälkeen Pyhätunturin kupeeseen ja sieltä Kalmakaltioon riekkomaille, mikäli NPM ei “sotke” matkasuunnitelmia.

Tällä kertaa oli kamerakin matkassa.

Vois väittää, että keli oli suhteellisen raskas. Kun lumikenkä upposi yli, niin mentiin laakista puolen säären syvyyteen ja pohja oli aivan vetinen. Koirakin oli hiljakseen, kun kotiin saavuttiin ja huiputkin näemmä on jääneet pienemmiksi, kuin viime kerralla. Keskinopeus nyt kuitenkin ihan mukava. Hakuhommia harjoiteltiin hivenen ja loppuvaiheessa edestakaisin lönköttelyä uraa pitkin. Tuulen suunta oli lipulla merkitystä lähtöpaikasta hivenen vasemmalla sivulla edetä, eli lähes vastaiseen päästiin aloittamaan. Pitää vähän lyhentää lenkkiä, ettei opi säästelemään. Dataloggerikin toimi nyt edestakaisin, eli ihan bueno.

Muutama räpsy reissusta:

Jaahas, kävästiin tuossa sitten vetisellä Kankarisveden jäällä hivenen juoksuttelemassa. Omituista loggerin toiminnassa oli se, että paluujälkeä ei ole piirretty ollenkaan, vaikkakin kone oli vielä autolle palatessa päällä. Olisikohan joku asetushomma ? Sumu teki iloisia lenkkejä sinne tänne tuossakin, itseasiassa päästiin vastatuuleen tulemaan ja hivenen harjoiteltiin haun poikastakin. Eli parhaat piirrot puuttuu kokonaan !

Kuitenkin, näemmä 52km/h on koiruuden max. nopeus tuollaisessa omatoimisessa lönköttelyssä. Väliin mentiin korvia myöten hangessa, enimmäkseen kuitenkin polvitaivesyvyisessä lumipeitteessä. Tietenkin ohessa piti hivenen seisoa->urista->haukkua verkonmerkiksi jätetylle puunkarahkalle. Humoristista, mutta niin Sumumaista touhua =)

Kamera oli kotona, joten saatte tyytyä pelkästään loggerin piirtämään karttaan:

Taas kun kelit ja aikataulut sallii, niin käväisimme lumikenkäreissulla. Googlen kartta tekee ikävästi juuri tuossa ’sumennuksen’, eikä kunnollista sateliittinäkymää saa. Pitää siirtyä alue nro. 2:lle, josta saa tarkempaakin kuvaa. Näyttää olevan googlen boikotissa em. asiassa muutoinkin tämä Jämsä-Jämsänkoski alue.

Tässä siis kuljettu reissu:

Kuljimme metsä-autotien pohjaa aluksi ja siinä oli jokunen muukin jolkotellut. Koiran kulku hivenen sen mukaan, eli ei sekään aivan suotta umpihangessa juoksentele. Tuo alapään lenkura sitten ihan totaalisen umpista ja heti ‘haku’ avautuu eri tavalla, kun ei ole vähälumista uraa juoksettavaksi. Koville joutui koira, kuten äijäkin. Väliin mentiin munaskuja myöten lumikengilläkin ja koira kahlas kyllä aivan ryömien eteenpäin. Silti keskinopeus nousi yllättävän hyväksi. Koira juoksi koko lenkin vatsaa raapivan ja reilusti säkäkorkeuden ylittävän lumen raskaudessa. Kyllä tästä kunto kohotetaan syksyksi sellaiselle tasolle, ettei se ainakaan siitä jää kiinni. Lintuja näimme tasan 2kpl, yhden teeren ja yhden pyyn. Kummallekkaan Sumu ei oikein seisontoja saanut, vaikka kovasti yritti. Muutama höntsäkuva tähän alle:

2 comments

Pienen pieni reissu taas Venäjän puolelle on takana ja tapahtumia riitti mainitsemiseksi asti. Ensinnäkin kaikkein mukavin tilanne alkoi hivenen ennen Kirkkonummen liittymää, kun auton konehuoneesta kuului rapsahdus ja akunkuva ilmestyi mittaristoon. Eli siis remmi poikki ja 118:n kautta pikapikaa huoltoliikkeen etsintään. Jätin auton Nurmijärven Toyotan huoltoon ja sovittiin, että haen perjantaina tai lauantaina. Taksi siihen paikalle ja kohti lentokenttää. Siinä vasta välähti mieleen, että mun paluulentohan on klo 21.30 perillä, eli mites hitto mä saan perjantaina avaimet. Noh taksikuski oli ERITTÄIN AVULIAS ja sanoi, että kyllä hän sen voi noutaa/maksaa ja tulee sitten hakemaan minut kentältä ja käyttää automaatin kautta, niin maksan sitten takaisin. Uskomattoman hienoa palvelua tältä osin palvelualan ammattilainen.

Ei muuta kuin lentokoneeseen ja kohti Moskovaa. Siinä asemalla samalla kyydillä tuli Honkatalojen myyjä suomesta matkaan. Perille saavuttiin illansuussa ja siellä oli kuski odottelemassa. Ajelimme hetken matkan kohti Aerostar Hotellia ja Timofeillä oli vielä jääharjoitukset illalle ZSKA:n hallissa. Lähdin sitten joutessani matkaan ja join kahvit alakerran kahviossa. Edellisen yön kun oli ollut töissä, niin ei tuo rytmi hetkessä palautunut, vaan unen päästä sain kiinni joskus klo 02-03:en välillä. Torstaina klo 06 ylös ja 7:ltä lähdettiin kohti lentoasemaa ja Nizhni Novgorodia. Tässä kokonaispiirto, jotta pysytte suunnilleen kartalla, missä tuo Nizhny sijaitsee:

Perillä meitä odotti talonomistajan auto ja kuski. Tuli siinä testattua S500 4Matic mersun takapenkin hierontalaite, ihan mukavasti istumisesta puutuneita paikkoja avasi. Kävimme syömässä, seurassamme joku paikallishallinon ministeri (Timofein tuttu) ja sitten menimme talonomistajan toimistolla pyörähtämään. Kaffeen jälkeen tapasimme ko. herran ja lähdimme kohti hänen helikopterikenttäänsä. Hekolla sitten talolle, siitä tässä alla piirto GPS-palikasta:

Paluu sitten tapahtui enemmän totuttuun kaavaan menne, eli Touranilla lentokentällä ja Boeingilla takaisin Moskovaan. Perillä oli about klo 01. ja siitä pari tuntia meni silmitellessä, ennen uneen vaipumista. Aamusella heräsin klo 9.30 ja aamupalan kautta hotellihuoneen luovutukseen. Lähdimme liikkeelle klo 11. paikallista aikaa ja ao. kartasta voi tuon päivän ajelut nähdä. Itse talosta laittelen kuvia myöhemmin, kun teen uutta portfoliota tuonne etusivulle. Honkatalot varmaankin julkaisee nämä sivullaan melko pian, sekä facebookissa myös. Tässä alla tuo punainen on perjantain ajelut ja vihreä torstai illan hotellille paluu. Osa punaisesta puuttuu, mutta se kulkee tuon vihreän reitin kanssa samoja teitä.

Helsinki-Vantaalle saavuttiin jotakuinkin ajoissa, vaikkakin kuljettaja kertoi lähtöajan olevan juuri nyt, kun koneesta vasta purettiin matkalaukkuja Moskovan päässä. Taksikin oli paikalla kokolailla kuin taiottuna, kerkesin juuri yhden kessun poltella ja lähdimme noutamaan autoa. Kotiin saavuin klo 02.00 lauantain puolella. Voisin väittää, ettei kauaa tarvinnut tyynyn päätä painaa, kun uni tuli. Kuten yltä voi lukea, on näistä reissuista kuitenkin se todellinen eksotiikka kaukana. Ei siellä kerkiä paljoa iltarientoihin tai maisemien katseluihin, jollei niitä tuijottele auton ikkunasta. Kuvia otin tasan 1:n, mitä ei asiakas ole tilannut. Se on näkymä hotellin ikkunasta Moskovassa G10:llä näpsäistynä:

No comments

Hintahan kapistuksella oli halpa, mutta toiminta hivenen vinossa myös. Alla on kahdella eri julkaisutavalla karttaa ja ongelma näemmä on, ettei Googlessa ole riittävän tarkkaa sateliittikuvaa tältä alueelta. Lisäksi Datalogger on sellaisen 20m väärässä tuossa kulussa.

Otetaan ensin googlemapsin kartta-näkymästä:

Sitten toinen kuva samaisen palvelun satelliittinäkymästä.

Keli oli raskas ja jos tuo loggeri nyt yhtään pitää paikkaansa, niin Sumu juoksi 4.3km 43min aikana. Maksiminopeus on ollut 30km/h ja keskinopeus 6km/h. En ole aivan 100varma tämän oikeellisuudesta. Ensin menimme ihan umpisessa, jossa hanki ylettyi koiran säkään asti. ‘Jänisloikkaa’ eteenpäin. Loggerin virhe on se, että se näyttää pienen vääryyden molemmissa kartoissa. Kuljimme tuonne metsä-autotielle ja sitten tietä myöten takaisin. Lisäksi auto jätettiin starttipisteestä hivenen alaspäin, risteyksen toiselle puolen. Olisikohan virhe joku 20-25m.

Tähän sitten pari kuvaa Sumusta ko. lenkillä..

Toiseksi alimmaisessa kuvassa tuo hangen syvyys on parhaiten näkyvissä. Lopputulema Dataloggerista, tulen varmaan käyttämään toistaiseksi jatkossakin, mutta kovin tarkkahan tuo ei ole. Luotettavuus nopeuksissa on kanssa niin ja näin, mutta muutoin ihan buenon helppo kapistus.

No comments