tlp.fi

Pienen pieni reissu taas Venäjän puolelle on takana ja tapahtumia riitti mainitsemiseksi asti. Ensinnäkin kaikkein mukavin tilanne alkoi hivenen ennen Kirkkonummen liittymää, kun auton konehuoneesta kuului rapsahdus ja akunkuva ilmestyi mittaristoon. Eli siis remmi poikki ja 118:n kautta pikapikaa huoltoliikkeen etsintään. Jätin auton Nurmijärven Toyotan huoltoon ja sovittiin, että haen perjantaina tai lauantaina. Taksi siihen paikalle ja kohti lentokenttää. Siinä vasta välähti mieleen, että mun paluulentohan on klo 21.30 perillä, eli mites hitto mä saan perjantaina avaimet. Noh taksikuski oli ERITTÄIN AVULIAS ja sanoi, että kyllä hän sen voi noutaa/maksaa ja tulee sitten hakemaan minut kentältä ja käyttää automaatin kautta, niin maksan sitten takaisin. Uskomattoman hienoa palvelua tältä osin palvelualan ammattilainen.

Ei muuta kuin lentokoneeseen ja kohti Moskovaa. Siinä asemalla samalla kyydillä tuli Honkatalojen myyjä suomesta matkaan. Perille saavuttiin illansuussa ja siellä oli kuski odottelemassa. Ajelimme hetken matkan kohti Aerostar Hotellia ja Timofeillä oli vielä jääharjoitukset illalle ZSKA:n hallissa. Lähdin sitten joutessani matkaan ja join kahvit alakerran kahviossa. Edellisen yön kun oli ollut töissä, niin ei tuo rytmi hetkessä palautunut, vaan unen päästä sain kiinni joskus klo 02-03:en välillä. Torstaina klo 06 ylös ja 7:ltä lähdettiin kohti lentoasemaa ja Nizhni Novgorodia. Tässä kokonaispiirto, jotta pysytte suunnilleen kartalla, missä tuo Nizhny sijaitsee:

Perillä meitä odotti talonomistajan auto ja kuski. Tuli siinä testattua S500 4Matic mersun takapenkin hierontalaite, ihan mukavasti istumisesta puutuneita paikkoja avasi. Kävimme syömässä, seurassamme joku paikallishallinon ministeri (Timofein tuttu) ja sitten menimme talonomistajan toimistolla pyörähtämään. Kaffeen jälkeen tapasimme ko. herran ja lähdimme kohti hänen helikopterikenttäänsä. Hekolla sitten talolle, siitä tässä alla piirto GPS-palikasta:

Paluu sitten tapahtui enemmän totuttuun kaavaan menne, eli Touranilla lentokentällä ja Boeingilla takaisin Moskovaan. Perillä oli about klo 01. ja siitä pari tuntia meni silmitellessä, ennen uneen vaipumista. Aamusella heräsin klo 9.30 ja aamupalan kautta hotellihuoneen luovutukseen. Lähdimme liikkeelle klo 11. paikallista aikaa ja ao. kartasta voi tuon päivän ajelut nähdä. Itse talosta laittelen kuvia myöhemmin, kun teen uutta portfoliota tuonne etusivulle. Honkatalot varmaankin julkaisee nämä sivullaan melko pian, sekä facebookissa myös. Tässä alla tuo punainen on perjantain ajelut ja vihreä torstai illan hotellille paluu. Osa punaisesta puuttuu, mutta se kulkee tuon vihreän reitin kanssa samoja teitä.

Helsinki-Vantaalle saavuttiin jotakuinkin ajoissa, vaikkakin kuljettaja kertoi lähtöajan olevan juuri nyt, kun koneesta vasta purettiin matkalaukkuja Moskovan päässä. Taksikin oli paikalla kokolailla kuin taiottuna, kerkesin juuri yhden kessun poltella ja lähdimme noutamaan autoa. Kotiin saavuin klo 02.00 lauantain puolella. Voisin väittää, ettei kauaa tarvinnut tyynyn päätä painaa, kun uni tuli. Kuten yltä voi lukea, on näistä reissuista kuitenkin se todellinen eksotiikka kaukana. Ei siellä kerkiä paljoa iltarientoihin tai maisemien katseluihin, jollei niitä tuijottele auton ikkunasta. Kuvia otin tasan 1:n, mitä ei asiakas ole tilannut. Se on näkymä hotellin ikkunasta Moskovassa G10:llä näpsäistynä:

No comments

Sivuston statistiikkaa ja pieniä hajatelmia vuoden varrelta.

Aloitetaan puhtaalla datalla.

Eli kuukaisittaiset kävijät listattuna. Kuva ladattu tässä 31.12.2009, joten se melko varmasti pitää kokolailla paikkaansa. Tuo kesäkuun kävijämäärä voi selvittyä pitkälti Himosfestivalin kuvilla, sekä jonkin verran talojen kuvauksilla. Lisäksi blogi on pykätty pystyyn 17.6.2009 ja sekin nostaa selkeästi tilastoja.

Mistä maista kävijät sitten pääasiassa tulevat, selvinnee seuraavasta:

Eli pitkälti kotomaispainotteisesti tämäkin kulkee. Joitakin hassuja USA:sta EU-alueelta ja Venäjältä. Luulen, että nämä selittyy enimmäkseen Honkatalojen (Polar Life Haus) kuvauksilla ja sitä kautta tulleella trafiikilla. USA:n porukka varmaan on enimmäkseen linkittäytynyt DeviantArtin ja Facebookin kautta.

Itseasiassa suorat linkkilistat, millä sivulle on tultu näkyy tästä alta:

Hivenen hakusanoista millä sivulle on ‘googlettamalla’ linkittäydytty, kun nekin on tuossa listattu:

Awstat antaa kyllä kaikenlaista mielenkiintoista dataa. Vuorokaudenajat, milloin sivustolle on tultu löytyy myös, eli aika iltapainotteista materiaalia on tämän sivuton kävijöille tarjottu:

Sitten vielä koko vuoden kävijöiden yhteenveto:

Mitä muuta sitten on tapahtunut vuonna 2009 ?

Ehkä tärkein yksittäinen tapahtuma löytyy uuden koiran hankinnan puitteista. Tawastian Sumu saapui kotiin tiistaina 5.5.2009. Kävimme koiran hakemassa Rhean kanssa kahdestaan, jotta käryt olisivat vanhemmalle koiralle tutut ennen varsinaista kuonokkain kohtaamista. Ilta sujahtikin ihan hienosti, hivenen jäykistelyä ja homma oli sitten leikkiä vajaa. Tässä vielä kuva Sumun ensimmäisen illan nukahtamisvaiheesta.

Sumu on jo koossa ohittanut Rhean, joten yhtä lutusia kuvia ei enää ole tarjolla.

Kuvausrintamalla oli hivenen vuotta aiempaa hiljaisempi kesä, mitä nyt ulkomaan reissuja tuli parikin kappaletta. Sveitsissä käväisin ja Pietari-Moskva linjalla. Suurin työllistäjä tuolla puolen on edelleenkin Honkatalot ja minulle se passaa varsin loistavasti. Joitakin häitä ja muutamia henkilökuvauksia tuli tuossa ohessa suoritettua. Lisäksi molemmat body- ja fitnesstapahtumat pakkotoistolle tallennettuna, kuten tavaksi on tullut. Näitä kisojen kuvaamisia voi enimmäkseen sanoa harrastekuvaamiseksi.

Kamerakalusto vaihtui Canonista Nikoniin ja vanhemmissa viesteissä onkin turinaa siitä riittämiin. Varsin tyytyväinen olen vaihdokseen ollut, joten ei siitä sen enempiä.

Metsästyshommat hoideltiin taas vanhaan malliin, Kuusamo-Vuostimo linjalla 10.9 alkaen ja sitten lokakuun loppupuolella vielä viikko Ruotsin Sattajärvellä. Molemmista näistä reissuista löytyykin turinaa aiemmista viesteistä.

Mitä tässä enempää, vajaa 6h vielä vuotta 2009 jäljellä ja silleen.

Hyvää vuotta 2010 kaikille tasapuolisesti !

Jahas, jälleen on julkaistu muutama kuva taloesitteissä, tällä kertaa Euroopan Saksankielisille markkinoille suunnattuna. Polar Life Haus on siis Honkatalojen euroopan päässä toimiva myyntinimike. Nyt esitteisiin painettuja kuvia on kuvattu vuosi sitten kesällä, sekä menneenä suvena. Polar Life Hausin esitteen voit ladata pdf:nä tästä

Kanteen on päässyt Sveitsiläinen talo, jonka kävin kuvaamassa kesän aikana. Sisäsivuilta löytyy lukemattomia hienoja puurakenteisia taloja Ranskasta, Saksasta, Itävallasta, Suomesta kuin Venäjältäkin.

Skandinaavista desingniä edustaa +Talot. Myös tässä esitteessä on joitakin kuvia, Suomesta kuvattuna enimmäkseen. Myös tämän esitteen löydät pdf:nä tästä

Vuosien varrella on tullut kuvattua taloja todella paljon. Näiden kuvausten takia on kierretty pariin otteeseen Venäjällä Pietari-Moskova akselilla. Lisäksi kertaluonteinen käynti Sveitsissä ja viikon kiemurat Saksa-Ranska-Itävalta ympäristössä. Suomea on kierretty Kittilästä Sotkamon kautta Helsinkiin ja Punkaharjulta Turkuun, eli hyvinkin ristiin rastiin. Yo. Honkatalot Collection 2010 kuvista kaikki ei ole minun ottamia, mutta iso osa kuitenkin. Käy tutustumassa puutaloarkkitehtuurin huippuosaajaan, joko selaamalla esite tästä tai käymällä Honkatalojen kotisivuilla. Esite tilattuna antaa paljon enemmän kuvista irti ja tätä luokkaa olevia katalogeja harvemimn muutoinkaan näkee. Honkataloja markkinoidaan Euroopassa nimellä Polar Life Haus, joten heillä on siellä myös erilliset sivut. Pääasiassa kaikki Euroopan tourneen kuvat löytyy sieltä.

Saman asiakaskontaktin myötä olen myös kuvaillut Polarkiven kiviä, niin talokohteissa kuin studiossa kivimalleina. Polarkiven esitteen voit katsastaa täältä. Tarjolla on hienoa luonnokiveä elävöittämään kotisi seinäpintoja, niin kosteissa-, kuumissa-, kuin oleskelutiloissakin. Käy tutustumassa, mikäli aiot hakea kotiisi elävää kivipintaa.

No comments

En ole pahemmin näitä tänne vielä viitsinyt laittaa, mutta suurin osa kai niistä kohta on esillä muissa kohteissa. 24. lokakuuta kävin kuvaamassa Jerry Ossia tuolla Vantaalla. Kiirus aikataulu, sillä seuraavan päivänä oltiin jo menossa kohti Ruotsin metsästysreissua ja osa tavaroista piti vielä pakata.

Aikaa kuvaukseen ei paljoa ollut, pari tuntia ja muutama eri asento. Valojakaan ei paljoa eri paikkoihin viritelty, viriteltiin kuvausmestat oikeaan paikaan. Sellasta se joskus on, katsotaan nyt minkälaisen palautteen näistä saa kun pistää ne tuonne esille joskus myöhemmin, kun ovat olleet tilaajan toimesta julkisuudessa muutoinkin.

Pari otosta sieltä:

Kiitokset Jerry Ossille: http://www.jerryossi.fi/

Jo tuossa kesän aikana suunnittelimme metsästysporukan kera, että käväisemme Ruotsissa hivenen ensikosketuksia hakemassa paljon puhuttuihin naapurimaan suuriin lintukantoihin. Metsäporukkamme pikavisiitti alkoi sunnuntaina ja päättyi jo seuraavana keskiviikkona. Varsinaisesti suoria metsästyspäiviä ei siis allekirjoittaneelle kertynyt kuin 2 kpl, tosin AP ja Kyösti jäivät vielä perjantai aamuun asti. Risto ajoi Kuopiosta paikalle ja lähdimme Sciroccolla liikkeelle sunnuntaina klo 14 maissa.

Jämsästä Sattajärvelle on about 700 km, joten ennen vuorokauden vaihtumista oltiin perillä. Pikainen majoitus kämppään ja metsäkamppeet ojoon aamua varten. Joskus klo 7 Suomen aikaa aurinko herätteli minut ylös ja kaffenkeittoon. Aamutoimet ja pienet safkat, eväiden pakkauksen jne. ja sitten mentiin kohti metsää. Tässä touhua aamusella ja liikettä piisaa:

Sumua en saanut rokotettua sen syntymäajan puitteissa riittävän aikaisin, jotta oisin rabieksen vasta-ainetestit saanut ajoissa, joten en ottanut Rheaakaan matkaan. Näin ainoaksi metsästyskoiraksi jäi AP:n Yty. Keli oli 0°C tietämissä, sellaisen 10cm lunta ja siihen jäätynyt kova kerste pintaan. Koiran tassuille kyllä raju keli ja linnuille helpotus siinäkin mielessä, että rahina kuului varmaan kilometrin päähän.

1. kaffetaukoon mennessä oltii saatu muutama kontakti, muttei pudotuksia.

Tässä koko ryhmä vasemmalta alkaen Kyösti, allekirjoittanut, AP ja Risto.

Työjakokin on jo tulilla lutviutunut melko säännölliseksi, Kyösti tekee puuhommat:

Risto keittelee kaffeet, koska kokemus on vankin kahvinannostelun* saralla:

AP huolehtii kaffevälineet repussa paikalle ja toimii yleiskaffemestarina, kuten tässä keräilee vedeksi lunta Riston kanssa:

Ja minä, paistelen makkarat (ehken siinä ohessa auttelen tulien kanssa jne.) ;o)

Toisena päivänä keli sen kun jatkui samanlaisena, ensimmäisenä päivänä ammuin 1:n Pyyn ja enemmänkin olisi ehkä ollut otilla, jos niitä ois jaksanut poksutella. Toisena päivänä saalis oli samankaltainen, ohiammutun Koppelon ohessa. Tiheähkö taimikko ja tuo ampuminen vaikeutuu huomattavasti. Keskiviikkona, loistokelissä, me Riston kanssa käväistiin vain pikainen parin tunnin lenkki ja aloitimme paluumatkan etelän lumettomille alueille ja arkiaskareisiin.

Nyt omalta osaltani on metsästyspäivät tälle syksylle täydet, mutta se tärkeämpi tehtävä alkaa. Sumun kanssa touhuaminen, perustottelevaisuuden lisääminen, lintukosketusten haku jne. eli aivan koiramaisia hommia läpi talven olisi tarkoitus tehdä. Pointterikauden päättäjäiset on 21-22.11 ja sinne olisi myös tarkoitus läheteä. Ehkä jänisjahtiin, tai sitten ei… veri voisi vetää myös huurremetson metsästykseen tammikuussa Ruotsiin. Saas nyt nähdä..

Sattajärven maastoista sen verran, etten ollut kovin ihastunut. Melkoisia rämeitä ja kivikkoisia vaaroja. Vanhat metsät oli melko vähissä myöskin. Kulku ei varmasti syksylläkään ole helppoa, nyt puolikantavan jäätyneen suon ylittely muodostui jopa raskaaksi välistä. Varsinkin kun tuo leikattu polvi hivenen vihoitteli. Lintuja oli, mutta jääkersteinen lumi tiedotti kulkijat liiankin hyvin riistan tietoon ja kosketukset jäivät aika vähiin. Nähtiin kuitenkin useita metsojakin, mutta karkkoetäisyys oli siellä 60m luokkaa. Noh, uudet maat uudet kokemukset kuitenkin aina palkitsee. Ensi syksynä sitten eri alueille.

(*= vanha perimätietohan kertoo, että kahviporoja pannuun laitetaan nuoren naisen tissin kokoiseksi kohoumaksi)

Kuvat Canon G10

No comments

No nyt on kokolailla kaikki koettu, mitä Venäjän matkaajan pitää kokea. Lähdin reissuun iloisin mielin, Pietarissa pyörittiin 3 päivää ympäriinsä ja kuvasin 11 kohdetta. Hotelli oli järjestetty vallan mainioille paikalla aivan Pietarin ytimeen. Tästä oli kiva käydä päivän päätteeksi hivenen jaloittelemassa, mutta tietenkään ei kamera paljoa kulkenut matkassa. Oli jotenkin aina päivän päätteeksi sen hetkinen ‘kuvauskiintiö’ täynnä. Päivät oli suht’ pitkiä, eli aamusella klo 09 jälkeen liikkeelle ja illansuussa klo 19 maissa takaisin. Ei siinä siis virtaa paljon riekkumaan lähtöön jäänyt.

Hotellin takaikkunan näkymä ei kaksinen ollut:

Sisältä perus hotellihuone, mainttakoon että huoneeseen kuului ilmainen Wlan netti.

Tältä se Pietari näyttää, kun ei mennä keskustoissa:

Kun päivät oli pyöritty Pietarissa, niin matka johti lentokentälle, josta sitten kohti Moskovaa. Aamutuimaan lähtenyt lento ja sisämaan kone, jota et taatusti näe ulkomaanlennoilla. Hivenen arvelutti, että noinkohan sitä päästään perille.

Noh.. matka sujui varsin rivakkaasti ja kohta oltiin Moskovassa. Olin perillä niin aikaisin aamulla, että jouduimme hivenen odottelemaan ennen ensimmäisen kohteen kuvaamista. Siispä ne peruskierrokset, punainen tori ja paikalliset aamupalapaikat, niin sitten jatkoimme yllättävän hiljaisia katuja myöten kohti talokohteita.

Kohteista itsestään en kuvia tähän toistaiseksi laita, se olkoot asiakkaan touhuja.

Päivän toisessa kuvauskohteessa tuli tietoon, mitä se Venäläinen vieraanvaraisuus on. Ensin juotiin kahvit ja turistiin hetki. Sitten kuvasin talon ulkoa ja samalla sisätiloja rapsittiin kuvauskuntoon, sytyttelemällä takka jne. Siinä sitten ulkotilat kuvattuani siirryin sisätiloihin ja sen jälkeen kysyttiinkin jo päivälliselle jäämään. No meillä piti olla reilusti aikaa, joten hyväksyimme kutsun. Tämä perhe oli Siperiasta kotoisin, joten söimme heidän paikallista kalaa ja uuniperunoita. Jotenkin mieleen tuli kylmäsavulohi, erittäin maittavaa siis. Ohessa tietenkin varsin mainiota Beluga-Vodkaa, mutta paria snapsia enempää en sitä voinut ottaa. Pitäisi näet ajaa illalla Helsingistä kotiin.

Tähän asiaan sitten tulikin ruuhkan ja kömmähdysten yhteensaattamana pieni muutos ja myöhästyin lennolta. Tuntui, että koko Moskovan keskustan 10milj. henkilöä olisi ollut liikenteessä samalla tiellä. Kyseessä siis ruuhkanakin jo melkoinen kokemus. Viimeinen lento tietenkin ja eikun pikapikaa varaamaan junapaikkaa Moskova-Helsinki junasta, joka lähti 22.50 paikallista aikaa. Ongelmista suurin oli kuitenkin se, että viisumi loppui tuossa sunnuntaina, koska minun piti ehdottomasti olla maanantaina töissä, eikä lisäpäiviä täten edes harkittu hakea. Pienen tovin nukuin junassa ja aamusella klo 07 paikallista aikaa venäjän rajavartijat ottikin minut junasta pois. Piti käydä maksamassa viisumiin lisäpäivä pankissa ja sitten seuraavaan junaan. Onneksi tuossa hommassa ei tärvääntynyt kuin tunnin verran aikaa, mutta lompakkoa se rokotti ihan kivasti. Tulipahan nähtyä sitten tuokin puoli itänaapurimme matkailusta ja jos se jotain opetti, niin ensi kerralla on viisumissa päiviä taatusti riittävästi. Mitä tässä sitten sen enempää, ehkäpä ensi reissulla pitää varata myös matkapäiviä pari ihan lomailun kantille.

Kuvat Canon G10

No comments

Jaahas, jälleen kerran on bodytapahtumien päähetki ohi ja FitnessExpo 2009 on kuvattu. Tällä kertaa tuli vilkas 2:n päivän setti. Lauantaina kuvasin tapahtumat takarivistä pitkällä putkella, mutta sunnuntaiksi menin lavan eteen pressipaikalle. Sovimme Miken kanssa, että hän napsii laajemmat otokset ja minä sitten vapareista yms. hivenen tiukemmin yksittäisiä kisaajia. Tässä vielä kuvaa lauantailta, sunnuntain kuvat on vielä kortilta koneelle menossa. Nyt istun Jämsän aluesairaalassa päiväkirurgisella osastolla ja odotan polvileikkausta. Hivenen kierukkaa pois ja silleen.

Lisää kuvia asap, kun täältä pääsee ja ainahan voi mennä kurkkaamaan tapahtuman kuvat www.pakkotoisto.com osoitteesta.

Jaahas, jälleen kerran on saavuttu Lahteen kuvaamaan spoudareita. Ensimmäiseksi tietenkin punnitukseen ja sieltä käsittelemään pari kuvaa Sirénin Miken hotellihuoneeseen. Oluttakin otettiin pari tölkkiä, yllätys.

Jatkuu myöhemmin paremmilla kuvilla itse kisoista..

Metsästysaika lähenee ja Lappiin mieli halajaa. Metsästysajan rajoituksien takia jää tänä vuonna riekkomaat kokematta. Normaalisti olen käynyt Kalmakaltiossa Nunnasessa riekkojahdissa, mutta tämä vuosi tekee poikkeuksen metsästysaikojen rajoitusten vuoksi.

Kanalinnustuksen aloitus tapahtuu tässä Korpilahden mailla, lupapäivät ovat 13-16.9. Tunnetusti työt haittaa tätä hommaa, mutta vain yövuorojen osalta, joten iltapäivisin kerkiää vanhemman koiran kanssa käymään jahdissa. Sumu ei ole vielä lähellekkään valmis tuota hommaa varten, joten se saa jäädä kotikoiraksi jahtipäivinä.

Jo vuodesta 1999 olen käynyt Vuostimossa tutulla porukalla Ylikylän metsästysseuran mailla vieraana ja sinne suuntaamme tänäkin vuonna. Aloitus lähtee 16.9 Kuusamon suunnalle suuntautuvalla ajelulla. 17.9 on varsinaisesti ensimmäinen metsästyspäivä. Olemme yhteismetsän alueilla keskiviikosta perjantaihin ja sitten siirrymme 19.9 lauantaina Vuostimoon. Siellä metsästelemme 25.9 asti ja siirrymme 26.9 Posion yhteimetstän alueelle. Siellä mennäänkin sitten kanalinnustusajan loppuun asti, aina 30.9 keskiviikkoon asti. Lokakuun loppupuolella tulee vielä lyhyt reissu Ruotsiin, tosin sille matkalle koirat ei lähde mukaan. En ole vielä kerennyt ottamaan vasta-ainetestejä, jotta voisin Sumun sinne viedä ja Rheallekaan niitä ei ole suoritettu, vaikka se ehkä olisi ollut mahdollistakin. Ruotsiinhan pitää olla rabies vasta-ainetestit kunnossa ja edellisestä rokotuksesta 120 päivän päästä verikoe voidaan ottaa. Tämä blokkasi Sumun kokonaan pois tuosta, sillä rokote annetaan vasta 4kk iässä ja varoajan +testien palaamisen kanssa ei aika yksinkertaisesti riittänyt.

Mutta ollaanhan me harjoiteltu jo, pellot on niitetty enimmäkseen ja fasaaneihinkin on päästy tutustumaan. Oli meinaan todella liki, ettei se heti ensimmäisen tavattuaan saanut sitä suuhunsa. Katselin että se siellä pellonreunassa sahasi pariin otteeseen edestakaisin ja etsii ko. puskaan kadonnutta Rheaa… paskan marjat, Fasaaninhan se oli siitä hokassut. Lintu lähti täydessä laukassa hivenen kuin 4×100m viestijoukkueen ankkuri… koira aivan pyrstössä kiinni. 10m mentiin niin, että pelkäsin homman olevan sen fasun osalta siinä, mutta sitten onneksi ymmärsi ottaa ripauksen korkeutta. Ei vielä ainakaan käskystä pysähtynyt, eikä tosin kerennyt seisoskelemaankaan sitä. Räkättirastas pellon laidalla ollaan jo tökötetty, mutta taisi tuo fasaani olla liian tuore tuttavuus seisontakynnyksen laukaisemiseen. Tässä ko. lenkiltä muutama kuva

Vauhtia alkaa olemaan jo todella mukavasti, lenkin alussa mennään aivan tuhatta ja sataa:

Tuntuu olevan hauskaakin tuo juoksentelu, hyräillen tässä mennään peltorinnettä alas:

Räkättirastasseisonta:

Ja pellonrinnettä ylös äijän luo:

Maanantaina lähdin pikaiselle kuvausreissulle Sveitsiin. Koko homma varmistui vasta viime torstaina ja lennot Zürichiin oli perjantaina paketissa. Eihän tuollainen matka mikään nautinto ole, kun klo. 4.50 ylös ja lentokenttää kohti, sitten paikallista aikaa klo 12 perillä ja autoajelua alppien kupeeseen. Siellä kuvausta pari tuntia ja takaisin Zürichiin hotelliin illalla 18.30 paikallista aikaa. Kun siinä söi, lataili kuvat koneelle ja käväisi suihkussa, niin virta alkoi olla sen verran loppu, etten jaksanut lähteä kaupunkia katsastamaan vaan kävin aikaisin nukkumaan. Hienoa maastoahan se on, näin Suomen kukkuloihin verrattuna varsin jylhää vuoristoa.

Tässä yksi läppärikäsitelty fiilistelynäpsy sieltä, paremmat ja enemmät kuvat löytyy http://www.polarlifehaus.com/ sivustolta ja esitteestä joskus tulevan talven aikana: