tlp.fi

Noniin, pikkuhiljaa rupeamme siirtymään itse asiaan, eli metsässä höntsäilyyn ja lintukoulutuksiin.

Kävimme Pietikäisellä hivenen tutustumassa kyyhkysiin, sillä noilla ois tarkoitus koulutella pysähtymishommia. Sumu ei oikein vielä käestänyt tuota käsiseisontaa, muttei sillä niin merkitystä olekkaan. Kyllä se sieltä vielä tulee. Siivellä harjoittelimme, sillä kahdestaan tuokin on paljon helpompaa. Toinen keskittyy siipeen ja minä koiraan. Hivenen nousee häntä linjan yli, mutta tästä nyt on vielä turha vetää pidemmälle meneviä johtopäätöksiä. Koko seisontahan on sitten oikeassa elämässä eri tyylinen, kun siellä edessä on aito lintu ja käryt.

Juoksuttelut on pääasiassa tapahtuneet tuossa rapualtaan uimareissuilla, mutta nyt parin päivän aikana ollaan käyty ihan oikeasti maastossakin. Toissapäivänä Rhean kanssa porukalla ja eilen mentiin Sumun kanssa kahdestaan. Kyllä se vaan tosi on, että näitä pitää ruveta lenkittämään erikseen, koska Sumu peesaa ja seurailee Rheaa aivan liikaa, mutta kahdestaan kun mentiin niin yhteydenpito oli suorastaan mallikasta.. mitä sitä nyt muuta voi pentukoiralta odottaakkaan ?

Kävimme kuivan kangasmetsän kautta mustikkamaastoissa, jossa mustikan koko on pikkurillinpään luokkaa ja tuntuu, että mättäät on niitä täynnä. Vaihteeksi hivenen mustavalkoista, sillä tuolla joutui oikeasti vetäsemään ISO-arvot aika korkealle, sen verran pimeää siellä ilta seitsemän aikaan on:

Kävelimme siinä ohessa myös pellon laitaa pätkän matkaa ja tutustuttiin niihin tulevaisuuden pelimaihin. Onneksi Sumu ei äitynyt reunaa pidemmälle viljapeltoon menemään, eli emme tuhonneet satoa. Hyvä tässä ‘kolmiossa’ missä kävelemme on se, että sieltä löytyy yleensä lintuja laidasta laitaan, metsosta fasaaniin ja maastoja on kuivasta kangasmestästä, pellon kautta suonlempareisiin, sekä kalliokkoa ja vanhaa metsää. Myös karsittua maastoa, jossa on risuja siellä täällä. Oppii tuo Sumukin erilaista maastorakennetta juoksemaan ja toivotaan että loukkaantumisriskiä saisi tuolla vauhdin kasvaessa hillittyä edes jotenkin.

Eli treenit jatkuu ja katsotaan josko saataisiin koira vuoden päähän syksyksi siihen kuntoon, että pysähdytään automaagisesti linnun siivitykseen. Muuta ei toistaiseksi kyllä kaivata..

Nyt muutamana päivänä otettu rytmi, jossa ensin käydään koirien koulutuskentällä ja sen viereisessä männikössä hivenen juoksentelemassa ja sen jälkeen mennään  ’Rapualtaalle’ uiskentelemaan.

Sumu on todella innostunut damin noudosta, se tekisi sitä vaikka kuinka kauan. Kun Rhealle heittää kauemmaksi damin, niin Sumulle kerkiää ottamaan kaksi noutoa siihen väliin. Hauskuus tässä vielä on se, että se tuo sen lähes käteen. Tähän mennessähän tää on ollut puhdasta leikkiä, mutta koht’puoliin pitää varmaan ruveta opettamaan tuota kiinni pitämistä.

Rheaa kiinnosti taas dami kuin litra käpyjä. Kerran se sen nouti ja sen jälkeen tulikin parempia uittoapuja. Piti oikein komentaa lammesta pois ja autoon, kun tuo jahtuu alkoi venymään turhan pitkäksi.

Tämä lentokyvytön Telkänpoika on nyt majaillut tuossa lammessa jo pidempään. Välillä siinä käy muitakin Telkkiä, muttei se niiden matkaan ole tuppautunut. Sangen kiinnostunut se tuntuu uivista koirista olevan, mutta pakoetäisyys on kuitenkin suht’ järkevällä tasolla. Ei tuota paraskaan kroolari kiinni saa, on se semmoinen pikaliippari paetessaan.

Aamusella tutustuttiin ensimmäistä kertaa Parsonin 8vko vanhoihin pentuihin. Onhan tuossa kokoeroa ja Parsonien emä piti Sumun todella mainiosti ojennuksessa, jos se meinasi ruveta liikoja sähläämään. Tosin täytyy sanoa, että hyvin varovainen Sumu liikkeissään oli, eli ilmeisesti tajusi niiden olevan vähän turhan pieniä käpsimis ja juoksuleikkeihin. Eipähän survo jalkoihin, paikallaan emä antoi Sumunkin kyllä kählätä mielin määrin.

Uintihommat ollaan unohdettu, mutta eipä nyt ole kuumia kelejäkään ollut.

5.7 käytiin Synninlukolla pyörähtämässä jälleen, hivenen yritin laajakulmalla näppäillä kuvia Sumusta. Voisin väittää että tuossa hommassa alkaa olemaan jo kuvaajalle haasteita lyhyemmillä polttoväleillä. Noh.. kyllä ne hyvätkin kuvat vielä onnistuu, nyt vain dokumentointia käynnistä. Pari ideaakin oli, muttei niistä nyt tullut mitään.

Väliin käy niin, että optiikasta loppuu lähin tarkennusetäisyys ;o)

Varmasti tyhjät paikat on ‘varmasti tyhjiä’, sehän on todennettava. Koppeloon ja poikueeseen törmääminen kävi koirien koulutuskentän viereisessä taimikossa toissapäivänä. Sumu ei onneksi ollut ‘pelissä mukana’, vaan vain Rhea. Tuossa rytäkässä huomasin, että poikaset pääsee jo vanhempaakin koiraa karkuun, eikä jää suuhun. Positiivista siltä kantilta, mutta harmittaa kuitenkin aina noi tilanteet kun poikueita tulee tahattomasti hätyytettyä. Uittaminen lienee se ainoa 100% varma touhu, missä näihin maalintuihin ei törmää. Muutama näpsy tuolta lenkiltä, törmäystilanteesta ei ole kuvia kun oli ajatukset hivenen ‘out of camera’ ja karjuin Rhealle paikkaa, heti tilanteen tajuttuani.

Eilinen pidettiin totaalista lepoa, sillä tänään piti mennä touhuamaan Jyväskylän toiselle puolen ja ajattelin että koira saa ottaa puhtaan välipäivän.Takapihalla kikkailtu ja odoteltu että päästään kirjekyyhkyille treenaamaan. Jos keli olisi aamusta asti ollut parempi niin siellä oltaisiin oltu harjoittelemassa linnun siivityksestä istumista. Katsotaan miten tuo pelaa riistalla myöhemmin. Ehkä on vain positiivista kouluttaa sitä jo heti kun paikka ollaan jotekin sisäistetty. Huomenna on rokotuspäivä ja sitäkautta lepohetkiä tiedossa, mutta koetamme perjantaina käväistä kyyhkyillä, jos keli sallii.

On vähän nopeahkoja noi tapahtumat, jotta kerkiäisi kulmaetsimellä varustetulla kameralla kunnolla seurata:

Tätä ennen piti hivenen kuvata Parsonin pentuja ja siitähän ei meinannut kanssa tulla mitään. 70-200:en VV-suojassa on varmaan hampaanjälkiä ja kameran kaulahihnassa muutama naskalinreikä. Alussa ne on tosiaan äijän kimpussa ja sitten ne onneksi hetkeksi kiinnittää huomionsa muihin touhuihin.

Miskapoika saa emältä hivenen luonteenkasvastusta:

Ja auttoihan tuo, heti hyökätään Pihkan kimppuun ja vähät välitetään solmusukasta, vaikka Pihka yritää sillä leikkiä:

Tytöt kyllä tykkää telmiä kolmestaan, Miska ruukkaa olemaan sellainen ‘poor lonesome cowboy’, eli touhuaa ja tutkii itsekseen kaikenlaista. Nämä sitten telmii sen kun kerkiää.

No comments

4.7 iltavuoro painoi päälle ja äitemuoreen Parsonrussellinterrierin pentujakin pitäisi kuulemma kuvata. Yksi niistä on vielä myymättä ja koirat koitutuvat toivottavasti jo 2vko kuluttua uusiin koteihinsa. No heti aamusella otin muutaman kuvan mokomista vipeltäjistä, jotta saadaan mahdolliselle ostajakandidaatille esiteltyä tätä ruskeapäistä naaraspentua:

Muutoinkin niillä tuntui olevan hauskaa, joten tässä koko kuvasetti löytyy: TÄSTÄ

Sumun ja Rhean kanssa lähdettiin kuvaushommelin jälkeen tutustumaan paikalliseen kanjoniin, eli Synninlukkoon. Siellä on kivikkoa ja vanhaa metsää aivan vieressä. Sumu on enimmäkseen tähän mennessä juoksennellut tasaisella kentällä ja kuivassa kangasmaastossa, joten kivikot ja mustikkapuskat on hivenen uusi kokemus.

Synninlukolle johtavalla tiellä mentiin edestakaisin täysiä, jolloin tuo Rhea kyllä jättää sumun tomupilveen nopeudellaan. Ei ihme, onhan tuo suht’ nopea saksanseisojaksi vielä 8v iässäkin:

Synninlukon viereisellä pienellä vanhan metsän alueella en ole koskaan riistaa tavannut. Siinä kuitenkin ramppaa koiria ja ihmisiä niin paljon, jotta tuossa ei paljon linnut tai jäniksenpoikaset viihdy ja jos viihtyy, niin varmasti ovat jo jonkin toisen koiran kiinniottamia.

Koska koirakuvia tulee kuvattua paljon, mietin että josko kokeilisi sellaista mahdollista ‘kansikuvamatskua’ rajauksineen ja asetteluineen. Tässä 3 ehdokasta, joista saa kyllä kommenttia laittaa:

Itse tykkäsin tästä alla olevasta kuvasta, sillä kyseessä on rajaamaton kuva. Spekuloiden tuo terävyysalue voisi ehkä olla aivan ripauksen taaempana, mutta 3D vaikutelmaa tässä on näinkin. Saattaa olla, että tästä tulee printti seinälle.

Tuo kameroiden käytännöntestaaminen on jotakuinkin veressä ja 1DmkIII:sta testasin Sigman 120-300 2.8 APO HSM putkella reunapisteellä 10fps sarjalla liikkuvaan kohteeseen. Silloinhan oli paljon puhetta, että se ‘ryöstää’ taustoihin, mutta ilmeisesti tässä kohteessa ei niin ole tapahtunut. Muutoinkin pidin AF:ää hyvänä, mutta kun parempaa testaa niin mielikin voi muuttua. Nikon D3 hitaampi sarjatuli (asetettu 8fps) ja keskipisteen tarkennus, 51 pisteen dynaaminen alue. Tässä tullaan siihen suurimpaan eroon, mikä 1DmkIII:n ja D3:en välillä on. Vaikka ‘markku 3:n’ AF-pisteet on laajennetulla, ei se aivan näin hyvin osaa seurata kohdetta läpi kuva-alan. Tässä mielessä täytyy kyllä olla erittäin tyytyväinen kameran autofocuksen toimintaan. Useasti on ollut kuvia, jotka tilanteellisesti olisivat aivan upeita, mutta tarkennus on ollut missä sattuu. Optiikkana tuossa D3:n sarjassa toimi AF-S 70-200 2,8VR ja polttoväli kaikissa kuvissa on 200mm.

Tuossa maanantaina jouduin lähtemään aamusella jo kohti Puumalaa ja 4 taloa kuvaten aikaa meni niin, että paluu ajoittui jo seuraavan vuorokauden puolelle. Oli odotettavissa hellekeliä (ei tosin tapahtunut), niin en viitsinyt koiria matkaankaan ottaa. Vein koirat paikalliseen hoitolaan ( http://www.hyvahetki.fi/ ), jossa ne saivat olla tiistaihin aamupäivään asti. Rhealle tuo varmaan oli melkoinen shokki, koska se ei ole koko 8v elinikänsä aikana ollut vieraassa paikassa yötä ilman isännän läsnäoloa. Epäilen kuitenkin että ma-ti yöllä minulla oli se kovin ikävä ;o)

Sitten asiaan, ollaan tässä käyty koirien kanssa tuolla rapualtaalla uiskentelemassa lähes päivittäin helleaikoina. Sumu on uinut alkukankeuksien jälkeen joka kerta ns. oma-aloitteisesti ja vinkunut kovasti Rhean perään kun sille heittelee damia järveen. Kamera pitäisi ehdottomasti ottaa joka kerta matkaan, sillä tuossa viime sunnuntaina Rheaa ei tarvinnut uittaa kuin yhden heiton verran. Lopun aikaa se ‘uintiseisoskeli’ lammikkoon jäänyttä telkän poikasta. Eihän tuosta mitään vaaraa linnulle syntynyt, sen verran rivakasti se karkuun menee, mutta puoli tuntua vierähti koiralta ‘paimennellessa’. Hauska näky kyllä, kun koira yrittää seisoa vedessä.

Tänään sitten tuumasin, että käyn Sumulle ostamassa soveltuvamman kelluvan damin. Tuo mitä Rhealle heittelen on hivenen liian painava vielä pennulle. Aloittelimme siitä ihan jalkasyvyyksisestä vedestä ja innolla se haki damin. Sitten mentiin syvempään ja Sumu joutu jo oikein uiden hakemaan damia. Tätä toistettiin muutama kerta ja lopeteletiin ennen kuin Sumulta loppuu into mennä hakemaan.

Yhtäaikaista noutoa:

Sitten kun oma oli tuotu rannalle, käytiin vähän yrittämässä josko vois autella Rheaa:

Mutta tärkeintä on, että otetaan rivakasti kiinni:

Mitä tästä sitten, ei muuta kuin sorsametsälle syksyllä ;o)

tai sitten ei…