tlp.fi

Niin se kaikki hyvä loppuu aikanaan. Ollaan oltu upea viikko Vuostimossa, Pyhätunturin kuvemailla. Lintuja on Kuusamon jälkeen ollut hivenen vähemmän, mutta kuitenkin joka päivälle useita tilanteita, joten ei voi olla kuin tyytyväinen. Kuusamossa näimme siis enimmäkseen Metsoja. Vuostimossa on eniten ollut Pyitä. Vaikka sanonta kertoo, että parempi pyy pivossa, kuin 10 oksalla, niin toisinpäin on tehty. Olen jättänyt hyvätkin tilanteet ampumatta. On upeaa seurata koiran työskentelyä vaikka lintua ei pudoteta.

Sumun toiminta on enimmäkseen keskittynyt Lomakylä Korkalon mökin pihamailla temuamiseen ja vanhempien koirien kanssa leikin lyömiseen. Kävimme myös maastossa jossa jotain pikkutilannettakin syntyi, sekä varsinkin haussa huomasin hienoja luontaisia taipumuksia. Aiemmat kokemukset rajoittuu enimmäkseen LK-Saksanseisojan kanssa pelailuun ja onhan tuon Pointterin touhu aivan eri luokkaa uusia asioita ja outoja hajuja erotellessa.

Tästä lähdemme huomenissa kohti Posion alueita, jossa vielä 3 päivää metsästelemme. On ollut kerrassaan rentouttavan hauska reissu tähänkin asti ja uskon, ettei se tuosta muutu miksikään. Rhea on saanut juosta sielunsa kyllyydestä ja tuntuu, että kohdunpoisto rauhoitti koiran käyttäytymistä huomattavasti riistatilanteissa ja hakukin tuntui enemmän yhteistyömäiseltä. Onko sitten osa Sumun perustottelevaisuuden koulutuksesta tarttunut Rheaan, mene ja tiedä.

Nyt ollaan kotiuduttu tähän varsinaisille metsämaille, jossa ollaan käyty jo useita vuosia. Sumulle tämä on jo 2. kerta Kemijoen rannalla, mutta paikallisissa metsissä ei vielä ole päästy käymään.

Nyt menimme Hangasselälle sopivasti tuulen alle, että päästään käymään pieni lenkki vastatuuleen. Sumun hausta täytyy kyllä sanoa, että tuntuu olevan tuolla ‘koodissa’ valmiina. Melkoisen tasaista molemmille sivuin ja hyvällä yhteydenpidolla. Tietenkin siitä puuttuu vielä paljon elementtejä, mutta näin kokemattomaksi metsähakijaksi pidin tuota luontaisesti erinomaisena hakuna. Myötätuuleen tullessakin haku muistutti vahvasti sitä, miten homma pitäisi hoitaa. Hivenen kauemmaksi eteen ja sivuille lenkit kohti isäntää.

Heti kun saavuimme Hangasselälle Sumu yhytti teeren makuut. Seisoskeli siellä ja itse mietin jo kaikenmaailman myyriä jne. mitä se tässä majoituksen pellolla jo kerkesi seisoskelemaan. Menin kuitenkin tarkistamaan ja tuore rypykuoppahan se siinä oli ja about 20s päästä viereisistä männyistä lähtikin naarasteeri pakosalle. Kameralla en em. tilanteeseen kerennyt, otin muutoin vain juoksukuvia.

Muutoinkin tuosta tuulenkäytöstä seuraten, se nojautuu vahvasti kuonoonsa kaikenlaisessa toiminnassa. Sisällä se löytää kyllä kaiken suuhunpantavan, korkealtakin ottaa vainua ja samoin kaikki pikkulinnut, jopa päästäiset. Hyvät lintukoiran elkeet, kunhan ei vaan isäntä nyt pilaisi sitä. Kiitokset Tawastian kennelille, loistoaihion olen saanut.

No niin, nyt on jahtikausi avattu. Sumu varsinaisesti ei ole paljoa metsässä päässyt juoksentelemaan, sillä ei sitä vielä voi metsästystilanteisiin ottaa. Alla muutama juoksukuva Kuusamosta. Vuostimossa Sumu ei vielä ole lenkille päässyt, mutta asia korjataan tuossa parin tunnin päästä.

Kelit on olleet mahtavat. Mitä nyt tänään hivenen pientä kosteutta ilmassa, mutta muutoin ollut auringonpaistetta pienillä pilvillä maustettuna. Kun saavuimme Kuusamon yhteismetsän kodalle, satoi vettä aivan kaatamalla. Aamulla alkoi paiste ja metsälenkit.

Metsästyksessä ns. riistakiima on tietenkin aloituksessa voimallinen, mutta ei se tarvi kuin yhden onnistumisen metsäreissun aikana ja sitten voi keskittyä nauttimaan vaikka pelkästä koiran työskentelyn seuraamisesta ja vaeltelusta.

Miten tähän tilanteeseen päästiin oli Rhean seisonta, josta metso juoksi alta pois. Rhea ei paimentanut sitä riittävän vahvasti. Noh, sitten mukaan kuvaan tuli Yty ja hänen omistajansa AP, joten metsolle ei paljon muita mahdollisuuksia jäänyt kuin siivittyä. Varsinaisesti lintu siis ei ole pudotettu seisonnalta, mutta kuitenkin koirien työn tulos se on.

Mukavaahan tietenkin on, jos tilanteita tulee muutamia päivän aikana, mutta pakkopudottaminen jää kyllä unholaan ja kuten alta näkyy, voi koirasta nauttia täysin siemauksin myös tauoilla.

Sumusta otetut kuvat D3 +70-200 2,8VR, muut kuvat Canon G10 pokkari.

No comments

Metsästysaika lähenee ja Lappiin mieli halajaa. Metsästysajan rajoituksien takia jää tänä vuonna riekkomaat kokematta. Normaalisti olen käynyt Kalmakaltiossa Nunnasessa riekkojahdissa, mutta tämä vuosi tekee poikkeuksen metsästysaikojen rajoitusten vuoksi.

Kanalinnustuksen aloitus tapahtuu tässä Korpilahden mailla, lupapäivät ovat 13-16.9. Tunnetusti työt haittaa tätä hommaa, mutta vain yövuorojen osalta, joten iltapäivisin kerkiää vanhemman koiran kanssa käymään jahdissa. Sumu ei ole vielä lähellekkään valmis tuota hommaa varten, joten se saa jäädä kotikoiraksi jahtipäivinä.

Jo vuodesta 1999 olen käynyt Vuostimossa tutulla porukalla Ylikylän metsästysseuran mailla vieraana ja sinne suuntaamme tänäkin vuonna. Aloitus lähtee 16.9 Kuusamon suunnalle suuntautuvalla ajelulla. 17.9 on varsinaisesti ensimmäinen metsästyspäivä. Olemme yhteismetsän alueilla keskiviikosta perjantaihin ja sitten siirrymme 19.9 lauantaina Vuostimoon. Siellä metsästelemme 25.9 asti ja siirrymme 26.9 Posion yhteimetstän alueelle. Siellä mennäänkin sitten kanalinnustusajan loppuun asti, aina 30.9 keskiviikkoon asti. Lokakuun loppupuolella tulee vielä lyhyt reissu Ruotsiin, tosin sille matkalle koirat ei lähde mukaan. En ole vielä kerennyt ottamaan vasta-ainetestejä, jotta voisin Sumun sinne viedä ja Rheallekaan niitä ei ole suoritettu, vaikka se ehkä olisi ollut mahdollistakin. Ruotsiinhan pitää olla rabies vasta-ainetestit kunnossa ja edellisestä rokotuksesta 120 päivän päästä verikoe voidaan ottaa. Tämä blokkasi Sumun kokonaan pois tuosta, sillä rokote annetaan vasta 4kk iässä ja varoajan +testien palaamisen kanssa ei aika yksinkertaisesti riittänyt.

Mutta ollaanhan me harjoiteltu jo, pellot on niitetty enimmäkseen ja fasaaneihinkin on päästy tutustumaan. Oli meinaan todella liki, ettei se heti ensimmäisen tavattuaan saanut sitä suuhunsa. Katselin että se siellä pellonreunassa sahasi pariin otteeseen edestakaisin ja etsii ko. puskaan kadonnutta Rheaa… paskan marjat, Fasaaninhan se oli siitä hokassut. Lintu lähti täydessä laukassa hivenen kuin 4×100m viestijoukkueen ankkuri… koira aivan pyrstössä kiinni. 10m mentiin niin, että pelkäsin homman olevan sen fasun osalta siinä, mutta sitten onneksi ymmärsi ottaa ripauksen korkeutta. Ei vielä ainakaan käskystä pysähtynyt, eikä tosin kerennyt seisoskelemaankaan sitä. Räkättirastas pellon laidalla ollaan jo tökötetty, mutta taisi tuo fasaani olla liian tuore tuttavuus seisontakynnyksen laukaisemiseen. Tässä ko. lenkiltä muutama kuva

Vauhtia alkaa olemaan jo todella mukavasti, lenkin alussa mennään aivan tuhatta ja sataa:

Tuntuu olevan hauskaakin tuo juoksentelu, hyräillen tässä mennään peltorinnettä alas:

Räkättirastasseisonta:

Ja pellonrinnettä ylös äijän luo:

Maanantaina lähdin pikaiselle kuvausreissulle Sveitsiin. Koko homma varmistui vasta viime torstaina ja lennot Zürichiin oli perjantaina paketissa. Eihän tuollainen matka mikään nautinto ole, kun klo. 4.50 ylös ja lentokenttää kohti, sitten paikallista aikaa klo 12 perillä ja autoajelua alppien kupeeseen. Siellä kuvausta pari tuntia ja takaisin Zürichiin hotelliin illalla 18.30 paikallista aikaa. Kun siinä söi, lataili kuvat koneelle ja käväisi suihkussa, niin virta alkoi olla sen verran loppu, etten jaksanut lähteä kaupunkia katsastamaan vaan kävin aikaisin nukkumaan. Hienoa maastoahan se on, näin Suomen kukkuloihin verrattuna varsin jylhää vuoristoa.

Tässä yksi läppärikäsitelty fiilistelynäpsy sieltä, paremmat ja enemmät kuvat löytyy http://www.polarlifehaus.com/ sivustolta ja esitteestä joskus tulevan talven aikana:

Ampumaradalla käyty hivenen harjoittelemassa ja eipä tässä otuksessa ole pienintäkään paukkuarkuuden vihjettä. Aloiteltiin vahingossa hivenen liiankin tiukalla läpsäyksellä, kun mentiin kohti haulikkorataa ja siinä vieressä olikin hirviammunnat käynnissä. Noh, 1. pamaus ja hievenen katseli ympärille, toinen pamaus ja katsoi paukun suuntaan ja 3. pamaus ja halusi lähteä katsomaan mikä siellä paukkuu. Sitten mentiin skeet-radan vierelle ja katseltiin kierros. Loppuajasta se ei edes ollut kiinnostunut tai reagoinut mitenkään niihin paukkuihin.

Enimmäkseen on touhuttu vaikka mitä tässä viime aikoina. Pellotkin alkaa onneksi aukeamaan ja päästään paremmin lintuhommiin tutustumaan. Perus toko-hommia ollaan harjoiteltu ja enimmäkseen painotus on sillä puolen ollutkin. Lenkkihommissa hivenen pyrittykin välttämään lintuja, tosin se ei tunnu tällä lintukannalla olevan kovin kummoinen ongelma. Vakiopaikat huutaa tyhjyyttään, toivottavasti pelloilla onnaa paremmin kun vaan ne saa viljat puitua.

Pari viikkoa vielä ja sitten suunnataan kohti pohjoista, mutta tämä pikku natiainen ei ehken linnulle tule pääsemään. En välttämättä pidä sitä mukanakaan vanhemman koiran jaloissa pyörimässä. Tai no ei se jaloissa enää 5,5kk ikäisenä pyöri, vaan ympärillä kun toinen yrittää hakea täyttä vauhtia