Archive for January, 2010
Lenkityksen seurantaa
Nonniin, monesti sitä mietitään että minkälaisia matkoja se koira kulkee maastossa. On puhuttu haun aikana 4-5x se mitä mies kävelee, jopa isommistakin kertoimista. Itseäni tuo on aina mietityttänyt ja jonkin verran tekniikkaorientoituneena päätin ottaa asiasta selvää. Kohdalle osui Ventus G730 GPS-Datalogger verkkokaupasta, eikä hintakaan ollut paha. Nyt loggeri kaulapantoineen on ompelijalla ja maanantaina sitä pitäisi päästä testaamaan. Ompelijan tehtäväksi jää tehdä pussukka, jossa tuo vajaan puolikkaan tulitikkuaskin kokoinen GPS-loggeri kulkee koiran matkassa.
Sumun kulun nyt suunnilleen tietää, mutta kohta siitä on tarkempi varmuus. Aika paljon juoksetan sitä kuitenkin peitteisessä maastossa ja hetkittäin se on poissa näköpiiristä muutaman minuutin aikoja. Suunta missä koira kulkee on kokolailla selvillä, mutta se miten kaukana se käy ja minkälaista kiemuraa näkymättömissä tekee, on arvoitus.
Itse tuli jonkinlaista treenipäiväkirjaa pidettyä, joten miksi en sitä pitäisi koiralle ? Garmin eTrex itselle taskuun ja oma matka on selvillä, sekä dataloggerin ansiosta kohta myös koiran kulkema reitti Googlen mapsin kartalle piirrettynä. Palikka itsessään on melko simppeli. On/Off kytkin ja 1 valo, joka vilkahtaa aina tallennuksen yhteydessä. Ohjelmistosta voi säätää tallennuspisteiden taajuuden yms. asioita, eli pitäisi toimia tähän tarkoitukseen. Säädän sen aluksi ottamaan tallennuksen 1s tai 1m kuljetun matkan aikana, joten piirrosta pitäisi tulla suht’ tarkka. Maanantaina tai tiistaina koetetaan ensimmäistä treenipäiväkirjan sivua tässä blogissa ja jos isännällä virtaa riittää, niin uppaan joka lenkin jälkeen karttoja näkyville.
‘Shar-Pointteri’ 12.1.2010
12.1 aamulla Sumu sai omituisen allergiakohtauksen. Tietoa siitä ei edelleenkään ole, mistä moinen johtui. Epäilyksen alla on työhansikas, jossa on mm. kromia nahkaa suojelevassa ‘talkissa’. Noh, sitten ollaan molemmat samaiselle aineelle allergisia, mikäli noin on. Reaktio tosin oli aika viivästynyt, sillä hanskan silppuamisesta oli kulunut reilu päivä ja en tiedä söikö se koko hanskan vai osan vaan. Mene ja tiedä, tässä verrokkikuvat 12.1. ja 13.1 jolloin olitiin jo kortisonipiikki saatu ja naamataulu suht’ normaalissa kuosissa.
“Shar-Pointteri”:
Pointteri:
Molemmat kuvat räpsästy Canon G10:llä ISO1600 asetuksella ja fillisalmaa kylmästi päin näköä.
Sitten tuo em. onnettomuus tapahtui ja Sumu on saanut totutella olemaan ainoa koiruus. Kyllähän sekin on Rheaa etsinyt, varovasti tulee lenkiltä ovesta sisälle tutkien vastaanottajan mielentilaa jne. Nyttemmin tullaan jo ihan ‘jihaa’-periaatteella sisään, eli vastaantulija on unohdettu. Ruokaa se lähinnä näykki ensimmäisen 3 päivän ajan, eikä meinannut kuppi tyhjetyä millään. Nyt ollaan jo palattu arkeen ja se ahmitaan muitta mutkitta tyhjäksi.
Kävimme tuossa myös lenkillä, kun leudompi pakkaskeli salli. Onhan mukava kävellä lumikengillä ja niin se tuntuu Sumukin juoksentelusta nauttivan. Oikeastaan ainoa ongelma tuntuu olevan hyvin esillä olevat ‘kulkuset’ ja niihin kun hangessa juoksentelu tuntuu ottavan. En tiedä onko koirille tarkoitettuja pallisuojia olemassa, mutta osaksi siksi rajoittelen maksimipakkasia tuonne -10°C paikkeille. Alle -15°C pakkasissa en juoksuttele ollenkaan, mutta kovilla kelkkaurilla tuossa -8°C-15°C välillä.
Jotta Blogi muodostuisi enemmän dataa sisältäväksi, niin tilasin Sumulle GPS-palikan verkkokaupasta. Tuosta pitäisi pystyä se päivän juoksumatka piirtämään Googlemapsin kartalle, mutta 35€ laitteista ei aina tiedä. Näemme nyt, kun posti tuon kiikuttaa ja sen koiran liiviin/kaulapantaan saa aseteltua. Sen verran insinööriluonne kuitenkin olen, että tällaiset ‘ihan kiva tietää’ asiat kiinnostavat.
Vihdoin alkaa oma suru olemaan sen verran ohi, että pystyy käsittelemään tuolta viimeiseksi lenkiksi jääneeltä reissulta sen viimeisen otetun kuvan Rheasta. Pistetään se nyt tähän stoorin lopuksi:
Rhea 22.6.2001 - 14.1.2010 R.I.P
Toissapäiväisen lenkin päätös ei todellakaan ollut kovin iloinen. Rhea loukkasi jalkansa heti 10min juoksun jälkeen ja tänään kävimme lääkärissä. Oikeasta takajalasta ristisiteet poikki ja hivenen muutakin vauriota polvessa. Kävin ensin Korpilahdella ja siitä sitten välittömästi Keski-Suomen Eläinklinikalle. Siellä kuvauksien jälkeen päätin laskea Rhean ikuiseen lepoon. Ei ollut helpoin ratkaisu ja kyynel jos toinenkin on poskelle vierähtänyt.
Mieleen jää ne useat hienot hetket, yhteiset lenkit, reissut ja saaliit. Lähes kaiken koimme, mutta ennenaikaisesti päättynyt elo jättää hienot muistot ikuisiksi ajoiksi.
Ensimmäistä omaa koiraansa Rhea kaipaamaan jää isäntä ja metsäkaverit.
R.I.P
