tlp.fi

12.1 aamulla Sumu sai omituisen allergiakohtauksen. Tietoa siitä ei edelleenkään ole, mistä moinen johtui. Epäilyksen alla on työhansikas, jossa on mm. kromia nahkaa suojelevassa ‘talkissa’. Noh, sitten ollaan molemmat samaiselle aineelle allergisia, mikäli noin on. Reaktio tosin oli aika viivästynyt, sillä hanskan silppuamisesta oli kulunut reilu päivä ja en tiedä söikö se koko hanskan vai osan vaan. Mene ja tiedä, tässä verrokkikuvat 12.1. ja 13.1 jolloin olitiin jo kortisonipiikki saatu ja naamataulu suht’ normaalissa kuosissa.

“Shar-Pointteri”:

Pointteri:

Molemmat kuvat räpsästy Canon G10:llä ISO1600 asetuksella ja fillisalmaa kylmästi päin näköä.

Sitten tuo em. onnettomuus tapahtui ja Sumu on saanut totutella olemaan ainoa koiruus. Kyllähän sekin on Rheaa etsinyt, varovasti tulee lenkiltä ovesta sisälle tutkien vastaanottajan mielentilaa jne. Nyttemmin tullaan jo ihan ‘jihaa’-periaatteella sisään, eli vastaantulija on unohdettu. Ruokaa se lähinnä näykki ensimmäisen 3 päivän ajan, eikä meinannut kuppi tyhjetyä millään. Nyt ollaan jo palattu arkeen ja se ahmitaan muitta mutkitta tyhjäksi.

Kävimme tuossa myös lenkillä, kun leudompi pakkaskeli salli. Onhan mukava kävellä lumikengillä ja niin se tuntuu Sumukin juoksentelusta nauttivan. Oikeastaan ainoa ongelma tuntuu olevan hyvin esillä olevat ‘kulkuset’ ja niihin kun hangessa juoksentelu tuntuu ottavan. En tiedä onko koirille tarkoitettuja pallisuojia olemassa, mutta osaksi siksi rajoittelen maksimipakkasia tuonne -10°C paikkeille. Alle -15°C pakkasissa en juoksuttele ollenkaan, mutta kovilla kelkkaurilla tuossa -8°C-15°C välillä.

Jotta Blogi muodostuisi enemmän dataa sisältäväksi, niin tilasin Sumulle GPS-palikan verkkokaupasta. Tuosta pitäisi pystyä se päivän juoksumatka piirtämään Googlemapsin kartalle, mutta 35€ laitteista ei aina tiedä. Näemme nyt, kun posti tuon kiikuttaa ja sen koiran liiviin/kaulapantaan saa aseteltua. Sen verran insinööriluonne kuitenkin olen, että tällaiset ‘ihan kiva tietää’ asiat kiinnostavat.

Vihdoin alkaa oma suru olemaan sen verran ohi, että pystyy käsittelemään tuolta viimeiseksi lenkiksi jääneeltä reissulta sen viimeisen otetun kuvan Rheasta. Pistetään se nyt tähän stoorin lopuksi: