tlp.fi

Tässä ollaan koiruuksien kanssa lepäilty, kävästy välillä pelloilla etsimässä fasuja ja olla möllötetty vaan. Tänään kävästiin Sumun kanssa kahdestaan hivenen opettelemassa hakutyöskentelyä ja samalla yritettiin yhytellä fasaaneja riistatöihin. Haeskelu ei aukea vieläkään itsestään aivan täysin, mutta parempaan suuntaan tuo on homma on etenemässä.

Fasaanit löytyi vanhasta tutusta paikasta ja itseasiassa teimme tästä eteenpäin 3 riistatyötä. Kahdesta kerkesin kuvan näppäämään.

Hyvää tässä hommassa oli se, että Sumu pysähtyi kahdessa seisonnassa. Avanssi tuntuu olevan todella räväkkä, eli sen kanssa ei ainakaan toistaiseksi ole pienintäkään huolta. Koira oli 2. seisonnan jälkeen tuolla pusikossa istuallaan ja kun rämmin siinä kohti pysäytyspaikkaa, niin aivan meidän vierestä karkottui fasaani naaras. Lähellä oli, ettei menty perään, mutta onneksi sit-käsky toimi ihan siedettävän tehokkaasti ja Sumu pysyi siinä paikallaan. Tämäkin asia varmaan tulee vielä muuttumaan jossain vaiheessa, mutta näin sen pitäis toimia. Kokonaisuudessaan tuossa pusikoissa oli kymmenkunta fasua ja tätä samaista parvea seisokeltiin siis kolmeen otteeseen. Viikko takaperin samat mestat, joten eiköhän ne siellä ole vielä ensi viikollakin. Käydään katsastamassa ja harjoittelemassa… josko saataisiin parempaa kuvaakin aikaiseksi, siis sellaista jossa seisonnan kohde näkyy myös.

Loppumatka autolle palatessa meni ihan säntäillessä, tosin tehokkaan oloisesti yritti mokoma riistaa vielä etsiä, sitä kuitenkaan löytämättä.

No comments

Vuosien varrella on tullut kuvattua taloja todella paljon. Näiden kuvausten takia on kierretty pariin otteeseen Venäjällä Pietari-Moskova akselilla. Lisäksi kertaluonteinen käynti Sveitsissä ja viikon kiemurat Saksa-Ranska-Itävalta ympäristössä. Suomea on kierretty Kittilästä Sotkamon kautta Helsinkiin ja Punkaharjulta Turkuun, eli hyvinkin ristiin rastiin. Yo. Honkatalot Collection 2010 kuvista kaikki ei ole minun ottamia, mutta iso osa kuitenkin. Käy tutustumassa puutaloarkkitehtuurin huippuosaajaan, joko selaamalla esite tästä tai käymällä Honkatalojen kotisivuilla. Esite tilattuna antaa paljon enemmän kuvista irti ja tätä luokkaa olevia katalogeja harvemimn muutoinkaan näkee. Honkataloja markkinoidaan Euroopassa nimellä Polar Life Haus, joten heillä on siellä myös erilliset sivut. Pääasiassa kaikki Euroopan tourneen kuvat löytyy sieltä.

Saman asiakaskontaktin myötä olen myös kuvaillut Polarkiven kiviä, niin talokohteissa kuin studiossa kivimalleina. Polarkiven esitteen voit katsastaa täältä. Tarjolla on hienoa luonnokiveä elävöittämään kotisi seinäpintoja, niin kosteissa-, kuumissa-, kuin oleskelutiloissakin. Käy tutustumassa, mikäli aiot hakea kotiisi elävää kivipintaa.

No comments

En ole pahemmin näitä tänne vielä viitsinyt laittaa, mutta suurin osa kai niistä kohta on esillä muissa kohteissa. 24. lokakuuta kävin kuvaamassa Jerry Ossia tuolla Vantaalla. Kiirus aikataulu, sillä seuraavan päivänä oltiin jo menossa kohti Ruotsin metsästysreissua ja osa tavaroista piti vielä pakata.

Aikaa kuvaukseen ei paljoa ollut, pari tuntia ja muutama eri asento. Valojakaan ei paljoa eri paikkoihin viritelty, viriteltiin kuvausmestat oikeaan paikaan. Sellasta se joskus on, katsotaan nyt minkälaisen palautteen näistä saa kun pistää ne tuonne esille joskus myöhemmin, kun ovat olleet tilaajan toimesta julkisuudessa muutoinkin.

Pari otosta sieltä:

Kiitokset Jerry Ossille: http://www.jerryossi.fi/

Työt haittaa vapaa-ajan harrastuksia, mutta onneksi sain lauantain iltavuorolle tekijän ja pääsin kauden päätökseen Kauhajoelle. Kanakoirakerhon pointterijaos oli tehnyt hienon tapahtuman syksyn päätökseksi. Lauantaista sunnuntaihin suoritimme peltopyylaskentaa Kauhajoen Kainaston kylän pelloilla. Paikalle oli saapunut mukavasti väkeä ja Sumun sisaristakin tuli nähtyä useampi. Lauantain aamuinen lähtö ja nippa nappa pelipaikalle kerkiäminen ei päivän hauskuutta rajoittanut. Porukka jaettiin ryhmiin ja jokaiselle saatiin omat alueet. Meidän ryhmä oli lauantaina oikea nuorisojaos, sillä mukana oli Tawastian Siinto, Silvia ja Sumu. Mahtui porukkaan myös hivenen kokeneempaakin koiruutta. Uusimäet olivat samassa ryhmässä ja heillä oli matkassa 25.10 Köyliön kisassa VOI-1:en saavuttanut Tasangon Dan.

Vas. Marikki Forell, Janne Uusimäki, Keijo Uusimäki.

Päivä sujui koirien osalta suht’ mallikkaasti, vaikka molemmista riistatilanteista vastasikin Tawastian Siinto, nuorukainen siis löysi 2 peltopyyparvea ja muut koiruudet saivat jäädä nuolemaan tassujaan tällä saralla. Varsin hyvässä kehitysvaiheessa menossa siis.

Iltaruokailua suoritettiin koko porukan voimin Asuulissa. Oli mukava turista ja tavata kokeneempaa Pointteriporukkaa, kun itse näiden veijareiden kanssa on vielä tulokas. Iltasella rupesi ramaisemaan jo hyvissä ajoin, joten itselleni valomerkki tuli melkoisen aikaisin.

Sunnuntaina aamuruokailuun hyvissä ajoin ja pienen siivoilun jälkeen avaimet pois ja kohti Kainastoa. Porukka jaettiin uusiksi ja edelleen päästiin nuorisojaoksena matkaan. Tällä kertaa emme havainneet peltopyitä, mutta pari rusakkoa eteen kyllä tupsahti. Yllättäen Sumu pysähtyi suhteellisen järkevälle etäisyydelle, kun rusakon törmäsi ylös. Lisäksi koko viikonlopun palkinto tuli, kun Sumun emä Sonja seisoi fasaaneja ja Sumu otti siihen taakse säestyksen. Ennen paikalle/kuvausetäisyydelle kerkiämistä tilanne tössitiin kolmannen koiran toimesta, mutta olihan tuo hieno tilanne kokonaisuudessaan. Aina sattuu ja tapahtuu, mutta hauska viikonloppu on takana. Alle muutama kuva vielä ja loppuun toteamus, että kevätpäiville on pakko lähteä jollei mitään aivan radikaalia estettä tule.

Kaikki kuvat http://www.tlp.fi/kkk_hhs_22102009/

Jo tuossa kesän aikana suunnittelimme metsästysporukan kera, että käväisemme Ruotsissa hivenen ensikosketuksia hakemassa paljon puhuttuihin naapurimaan suuriin lintukantoihin. Metsäporukkamme pikavisiitti alkoi sunnuntaina ja päättyi jo seuraavana keskiviikkona. Varsinaisesti suoria metsästyspäiviä ei siis allekirjoittaneelle kertynyt kuin 2 kpl, tosin AP ja Kyösti jäivät vielä perjantai aamuun asti. Risto ajoi Kuopiosta paikalle ja lähdimme Sciroccolla liikkeelle sunnuntaina klo 14 maissa.

Jämsästä Sattajärvelle on about 700 km, joten ennen vuorokauden vaihtumista oltiin perillä. Pikainen majoitus kämppään ja metsäkamppeet ojoon aamua varten. Joskus klo 7 Suomen aikaa aurinko herätteli minut ylös ja kaffenkeittoon. Aamutoimet ja pienet safkat, eväiden pakkauksen jne. ja sitten mentiin kohti metsää. Tässä touhua aamusella ja liikettä piisaa:

Sumua en saanut rokotettua sen syntymäajan puitteissa riittävän aikaisin, jotta oisin rabieksen vasta-ainetestit saanut ajoissa, joten en ottanut Rheaakaan matkaan. Näin ainoaksi metsästyskoiraksi jäi AP:n Yty. Keli oli 0°C tietämissä, sellaisen 10cm lunta ja siihen jäätynyt kova kerste pintaan. Koiran tassuille kyllä raju keli ja linnuille helpotus siinäkin mielessä, että rahina kuului varmaan kilometrin päähän.

1. kaffetaukoon mennessä oltii saatu muutama kontakti, muttei pudotuksia.

Tässä koko ryhmä vasemmalta alkaen Kyösti, allekirjoittanut, AP ja Risto.

Työjakokin on jo tulilla lutviutunut melko säännölliseksi, Kyösti tekee puuhommat:

Risto keittelee kaffeet, koska kokemus on vankin kahvinannostelun* saralla:

AP huolehtii kaffevälineet repussa paikalle ja toimii yleiskaffemestarina, kuten tässä keräilee vedeksi lunta Riston kanssa:

Ja minä, paistelen makkarat (ehken siinä ohessa auttelen tulien kanssa jne.) ;o)

Toisena päivänä keli sen kun jatkui samanlaisena, ensimmäisenä päivänä ammuin 1:n Pyyn ja enemmänkin olisi ehkä ollut otilla, jos niitä ois jaksanut poksutella. Toisena päivänä saalis oli samankaltainen, ohiammutun Koppelon ohessa. Tiheähkö taimikko ja tuo ampuminen vaikeutuu huomattavasti. Keskiviikkona, loistokelissä, me Riston kanssa käväistiin vain pikainen parin tunnin lenkki ja aloitimme paluumatkan etelän lumettomille alueille ja arkiaskareisiin.

Nyt omalta osaltani on metsästyspäivät tälle syksylle täydet, mutta se tärkeämpi tehtävä alkaa. Sumun kanssa touhuaminen, perustottelevaisuuden lisääminen, lintukosketusten haku jne. eli aivan koiramaisia hommia läpi talven olisi tarkoitus tehdä. Pointterikauden päättäjäiset on 21-22.11 ja sinne olisi myös tarkoitus läheteä. Ehkä jänisjahtiin, tai sitten ei… veri voisi vetää myös huurremetson metsästykseen tammikuussa Ruotsiin. Saas nyt nähdä..

Sattajärven maastoista sen verran, etten ollut kovin ihastunut. Melkoisia rämeitä ja kivikkoisia vaaroja. Vanhat metsät oli melko vähissä myöskin. Kulku ei varmasti syksylläkään ole helppoa, nyt puolikantavan jäätyneen suon ylittely muodostui jopa raskaaksi välistä. Varsinkin kun tuo leikattu polvi hivenen vihoitteli. Lintuja oli, mutta jääkersteinen lumi tiedotti kulkijat liiankin hyvin riistan tietoon ja kosketukset jäivät aika vähiin. Nähtiin kuitenkin useita metsojakin, mutta karkkoetäisyys oli siellä 60m luokkaa. Noh, uudet maat uudet kokemukset kuitenkin aina palkitsee. Ensi syksynä sitten eri alueille.

(*= vanha perimätietohan kertoo, että kahviporoja pannuun laitetaan nuoren naisen tissin kokoiseksi kohoumaksi)

Kuvat Canon G10

No comments

No nyt on kokolailla kaikki koettu, mitä Venäjän matkaajan pitää kokea. Lähdin reissuun iloisin mielin, Pietarissa pyörittiin 3 päivää ympäriinsä ja kuvasin 11 kohdetta. Hotelli oli järjestetty vallan mainioille paikalla aivan Pietarin ytimeen. Tästä oli kiva käydä päivän päätteeksi hivenen jaloittelemassa, mutta tietenkään ei kamera paljoa kulkenut matkassa. Oli jotenkin aina päivän päätteeksi sen hetkinen ‘kuvauskiintiö’ täynnä. Päivät oli suht’ pitkiä, eli aamusella klo 09 jälkeen liikkeelle ja illansuussa klo 19 maissa takaisin. Ei siinä siis virtaa paljon riekkumaan lähtöön jäänyt.

Hotellin takaikkunan näkymä ei kaksinen ollut:

Sisältä perus hotellihuone, mainttakoon että huoneeseen kuului ilmainen Wlan netti.

Tältä se Pietari näyttää, kun ei mennä keskustoissa:

Kun päivät oli pyöritty Pietarissa, niin matka johti lentokentälle, josta sitten kohti Moskovaa. Aamutuimaan lähtenyt lento ja sisämaan kone, jota et taatusti näe ulkomaanlennoilla. Hivenen arvelutti, että noinkohan sitä päästään perille.

Noh.. matka sujui varsin rivakkaasti ja kohta oltiin Moskovassa. Olin perillä niin aikaisin aamulla, että jouduimme hivenen odottelemaan ennen ensimmäisen kohteen kuvaamista. Siispä ne peruskierrokset, punainen tori ja paikalliset aamupalapaikat, niin sitten jatkoimme yllättävän hiljaisia katuja myöten kohti talokohteita.

Kohteista itsestään en kuvia tähän toistaiseksi laita, se olkoot asiakkaan touhuja.

Päivän toisessa kuvauskohteessa tuli tietoon, mitä se Venäläinen vieraanvaraisuus on. Ensin juotiin kahvit ja turistiin hetki. Sitten kuvasin talon ulkoa ja samalla sisätiloja rapsittiin kuvauskuntoon, sytyttelemällä takka jne. Siinä sitten ulkotilat kuvattuani siirryin sisätiloihin ja sen jälkeen kysyttiinkin jo päivälliselle jäämään. No meillä piti olla reilusti aikaa, joten hyväksyimme kutsun. Tämä perhe oli Siperiasta kotoisin, joten söimme heidän paikallista kalaa ja uuniperunoita. Jotenkin mieleen tuli kylmäsavulohi, erittäin maittavaa siis. Ohessa tietenkin varsin mainiota Beluga-Vodkaa, mutta paria snapsia enempää en sitä voinut ottaa. Pitäisi näet ajaa illalla Helsingistä kotiin.

Tähän asiaan sitten tulikin ruuhkan ja kömmähdysten yhteensaattamana pieni muutos ja myöhästyin lennolta. Tuntui, että koko Moskovan keskustan 10milj. henkilöä olisi ollut liikenteessä samalla tiellä. Kyseessä siis ruuhkanakin jo melkoinen kokemus. Viimeinen lento tietenkin ja eikun pikapikaa varaamaan junapaikkaa Moskova-Helsinki junasta, joka lähti 22.50 paikallista aikaa. Ongelmista suurin oli kuitenkin se, että viisumi loppui tuossa sunnuntaina, koska minun piti ehdottomasti olla maanantaina töissä, eikä lisäpäiviä täten edes harkittu hakea. Pienen tovin nukuin junassa ja aamusella klo 07 paikallista aikaa venäjän rajavartijat ottikin minut junasta pois. Piti käydä maksamassa viisumiin lisäpäivä pankissa ja sitten seuraavaan junaan. Onneksi tuossa hommassa ei tärvääntynyt kuin tunnin verran aikaa, mutta lompakkoa se rokotti ihan kivasti. Tulipahan nähtyä sitten tuokin puoli itänaapurimme matkailusta ja jos se jotain opetti, niin ensi kerralla on viisumissa päiviä taatusti riittävästi. Mitä tässä sitten sen enempää, ehkäpä ensi reissulla pitää varata myös matkapäiviä pari ihan lomailun kantille.

Kuvat Canon G10

No comments

Jaahas, jälleen kerran on bodytapahtumien päähetki ohi ja FitnessExpo 2009 on kuvattu. Tällä kertaa tuli vilkas 2:n päivän setti. Lauantaina kuvasin tapahtumat takarivistä pitkällä putkella, mutta sunnuntaiksi menin lavan eteen pressipaikalle. Sovimme Miken kanssa, että hän napsii laajemmat otokset ja minä sitten vapareista yms. hivenen tiukemmin yksittäisiä kisaajia. Tässä vielä kuvaa lauantailta, sunnuntain kuvat on vielä kortilta koneelle menossa. Nyt istun Jämsän aluesairaalassa päiväkirurgisella osastolla ja odotan polvileikkausta. Hivenen kierukkaa pois ja silleen.

Lisää kuvia asap, kun täältä pääsee ja ainahan voi mennä kurkkaamaan tapahtuman kuvat www.pakkotoisto.com osoitteesta.

Jaahas, jälleen kerran on saavuttu Lahteen kuvaamaan spoudareita. Ensimmäiseksi tietenkin punnitukseen ja sieltä käsittelemään pari kuvaa Sirénin Miken hotellihuoneeseen. Oluttakin otettiin pari tölkkiä, yllätys.

Jatkuu myöhemmin paremmilla kuvilla itse kisoista..

Niin se kaikki hyvä loppuu aikanaan. Ollaan oltu upea viikko Vuostimossa, Pyhätunturin kuvemailla. Lintuja on Kuusamon jälkeen ollut hivenen vähemmän, mutta kuitenkin joka päivälle useita tilanteita, joten ei voi olla kuin tyytyväinen. Kuusamossa näimme siis enimmäkseen Metsoja. Vuostimossa on eniten ollut Pyitä. Vaikka sanonta kertoo, että parempi pyy pivossa, kuin 10 oksalla, niin toisinpäin on tehty. Olen jättänyt hyvätkin tilanteet ampumatta. On upeaa seurata koiran työskentelyä vaikka lintua ei pudoteta.

Sumun toiminta on enimmäkseen keskittynyt Lomakylä Korkalon mökin pihamailla temuamiseen ja vanhempien koirien kanssa leikin lyömiseen. Kävimme myös maastossa jossa jotain pikkutilannettakin syntyi, sekä varsinkin haussa huomasin hienoja luontaisia taipumuksia. Aiemmat kokemukset rajoittuu enimmäkseen LK-Saksanseisojan kanssa pelailuun ja onhan tuon Pointterin touhu aivan eri luokkaa uusia asioita ja outoja hajuja erotellessa.

Tästä lähdemme huomenissa kohti Posion alueita, jossa vielä 3 päivää metsästelemme. On ollut kerrassaan rentouttavan hauska reissu tähänkin asti ja uskon, ettei se tuosta muutu miksikään. Rhea on saanut juosta sielunsa kyllyydestä ja tuntuu, että kohdunpoisto rauhoitti koiran käyttäytymistä huomattavasti riistatilanteissa ja hakukin tuntui enemmän yhteistyömäiseltä. Onko sitten osa Sumun perustottelevaisuuden koulutuksesta tarttunut Rheaan, mene ja tiedä.

Nyt ollaan kotiuduttu tähän varsinaisille metsämaille, jossa ollaan käyty jo useita vuosia. Sumulle tämä on jo 2. kerta Kemijoen rannalla, mutta paikallisissa metsissä ei vielä ole päästy käymään.

Nyt menimme Hangasselälle sopivasti tuulen alle, että päästään käymään pieni lenkki vastatuuleen. Sumun hausta täytyy kyllä sanoa, että tuntuu olevan tuolla ‘koodissa’ valmiina. Melkoisen tasaista molemmille sivuin ja hyvällä yhteydenpidolla. Tietenkin siitä puuttuu vielä paljon elementtejä, mutta näin kokemattomaksi metsähakijaksi pidin tuota luontaisesti erinomaisena hakuna. Myötätuuleen tullessakin haku muistutti vahvasti sitä, miten homma pitäisi hoitaa. Hivenen kauemmaksi eteen ja sivuille lenkit kohti isäntää.

Heti kun saavuimme Hangasselälle Sumu yhytti teeren makuut. Seisoskeli siellä ja itse mietin jo kaikenmaailman myyriä jne. mitä se tässä majoituksen pellolla jo kerkesi seisoskelemaan. Menin kuitenkin tarkistamaan ja tuore rypykuoppahan se siinä oli ja about 20s päästä viereisistä männyistä lähtikin naarasteeri pakosalle. Kameralla en em. tilanteeseen kerennyt, otin muutoin vain juoksukuvia.

Muutoinkin tuosta tuulenkäytöstä seuraten, se nojautuu vahvasti kuonoonsa kaikenlaisessa toiminnassa. Sisällä se löytää kyllä kaiken suuhunpantavan, korkealtakin ottaa vainua ja samoin kaikki pikkulinnut, jopa päästäiset. Hyvät lintukoiran elkeet, kunhan ei vaan isäntä nyt pilaisi sitä. Kiitokset Tawastian kennelille, loistoaihion olen saanut.